Rikkoutunutta pesukonetta, pölynimuria tai puhelinta ei tarvitse enää heittää pois vain siksi, että takuu on umpeutunut. Perjantaina 31. heinäkuuta voimaan tuleva EU:n tavaroiden korjaamisdirektiivi velvoittaa valmistajan korjaamaan laitteen kuluttajan pyynnöstä myös silloin, kun vika ei kuulu myyjän virhevastuun piiriin.
Suomessa muutos tehdään kuluttajansuojalakiin. Hallitus antoi esityksen huhtikuussa, ja korjaamista koskevat säännökset on tarkoitettu voimaan täsmälleen direktiivin määräpäivänä.
Ratkaisevaa on, mihin velvollisuus ulottuu. Myyjän virhevastuu koskee vikoja, jotka ovat olleet laitteessa jo ostohetkellä. Uusi korjausvelvollisuus alkaa siitä, mihin virhevastuu loppuu.
Oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Marja Luukkonen Yli-Rahnasto on kuvannut Tekniikan Maailmalle tyyppitapausta, jossa kuluttaja on itse aiheuttanut vahingon.
– Esimerkiksi sopii matkapuhelimen tippuminen kivilattialle niin, että näyttö menee rikki, hän sanoi.
Kieltäytyä saa vain, jos korjaus on mahdotonta
Eduskunnan hyväksymän lakitekstin mukaan valmistaja voi kieltäytyä korjaamasta tavaraa ainoastaan silloin, kun korjaaminen on mahdotonta. Työ on tehtävä kohtuullisessa ajassa siitä, kun laite on siirtynyt valmistajan haltuun.
Jos valmistaja toimii EU:n ulkopuolella, vastuu siirtyy sen valtuutetulle edustajalle unionissa, tämän puuttuessa maahantuojalle ja viime kädessä jakelijalle. Suomalaiskuluttajan ei siis tarvitse asioida esimerkiksi aasialaisen valmistajan kanssa suoraan.
Velvollisuus koskee tuoteryhmiä, joiden korjattavuudesta on säädetty EU:n ekosuunnittelusääntelyssä.
Oikeusministeriön mukaan listalla ovat kotitalouksien pyykinpesukoneet, kuivaavat pesukoneet, kuivausrummut, astianpesukoneet, kylmäsäilytyslaitteet, pölynimurit, elektroniset näytöt, matkapuhelimet, tablettitietokoneet, sähköpyörät ja -potkulaudat, hitsauslaitteet sekä kotitalouksien tilalämmittimet. Listaa on tarkoitus laajentaa myöhemmin.
Korjauksesta saa periä kohtuullisen hinnan
Uusi oikeus ei tarkoita ilmaista huoltoa. Direktiivin mukaan korjaus on tehtävä maksutta tai kohtuulliseen hintaan, ja takuun ja virhevastuun ulkopuolella laskun maksaa käytännössä kuluttaja.
Hintatasoa yritetään silti painaa alas. Korjausvelvollisuuden piirissä olevien laitteiden tyypillisen korjauksen ohjehinta on julkaistava vapaasti käytettävissä olevalla verkkosivustolla, ja varaosat sekä työkalut on tarjottava hintaan, joka ei tee korjaamisesta kannattamatonta. Sopimusehdot ja tekniset ratkaisut, joilla korjaaminen estetään, kielletään.
Kuluttaja voi pyytää korjaajalta myös eurooppalaisen korjaustietolomakkeen, josta ilmenevät vika, hinta ja korjauksen kesto. Lomake on tarkoitettu tarjousten vertailuun.
Suomessa suoja on jo nyt useimpia maita pidempi
Osa direktiivin uudistuksista jää Suomessa vähemmälle merkitykselle. Direktiivi pidentää myyjän vastuuaikaa kerran 12 kuukaudella, kun kuluttaja valitsee vaihtamisen sijaan korjaamisen. Tämä koskee maita, joissa vastuuaika on kiinteä kahden vuoden jakso.
Suomessa vastaavaa määräaikaa ei ole. Myyjän virhevastuu määräytyy tavaran oletettavissa olevan kestoiän perusteella, eikä takuuajan päättyminen katkaise sitä. Suomi piti vastuuajan pidennystä myös neuvotteluissa ongelmallisena, koska se olisi edellyttänyt virhevastuun perusperiaatteiden muuttamista.
Seuraava vaihe ajoittuu vuoden päähän. Heinäkuun 2027 loppuun mennessä EU:hun on rakennettava verkkoalusta, jolta kuluttaja löytää oman maansa osiosta korjaajat, kunnostettujen laitteiden myyjät sekä vapaaehtoisvoimin toimivat korjauskahvilat, joissa tavaroita korjataan yhdessä opastuksella.
Vasta se ratkaisee, nostaako korjausoikeus myös korjausten määrää arjessa.