30 vuotta on kysytty, ja nyt oli oikea hetki lähteä. Kokoomuksen lisäksi kolme muutakin puoluetta oli havitellut listoilleen, sen ex-huippukiekkoilija Timo Jutila kysyttäessä kertoo. Ei kuitenkaan paljasta, mitkä puolueet.
Kokoomus oli selvä valinta. Työnteon arvostus ja ”sopivasti Suomen lipun väritkin”, Jutila kuittaa. 1990-luvulta lähtien hän oli ollut mukana kokoomuslaisen Kalervo ”Kale” Kummolan taustajoukoissa. ”Kale” häntä politiikkaan vuorostaan nyt houkutteli.
– Kale oli ensimmäinen ja sitten tulivat muut, Jutila kuvaa.
Keskustelut puolueen puheenjohtajan Petteri Orpon kanssa. Puoluesihteeri Maggie Keskisen kanssa.
– Halusin varmistaa, että kaikki ovat messissä, ennen kuin teen päätöksen.
Timo Jutila tähyää nyt eduskuntaan Pirkanmaan Kokoomuksen listoilta. Syntyisin hän on Tampereelta. Nykyinen koti on Nurmijärvellä.
Jutila ei ole aiemmin itse osallistunut politiikkaan. Tarkkailijan roolista saattaa tehdä osuvia havaintoja. Jutilalla onkin selkeä viesti, mikä politiikanteossa pitäisi muuttua. Palataan tähän kohta.
Tapaamme Helsingin Pasilassa sijaitsevalla Veikkaus-areenalla lokakuisena perjantaina. Aiemmin se tunnettiin Helsinki-hallina. Tätä ennen Hartwall-areenana. Hallin ovet menivät vuosiksi säppiin Venäjän hyökkäyssodan ja tätä seuranneiden pakotteiden takia. Hallin siirryttyä venäläisiltä suomalaisomistukseen ovet voitiin taas avata.
Joukkueurheilijan sydän paljastuu, kun aloittelemme haastattelua hallin aulatilassa, josta Jokereiden pelaajia kulkee pukukoppiin. Siniseen toppatakkiin pukeutuneen Jutilan lause keskeytyy tämän tästä, kun hän kohottaa kätensä nyrkkitervehdykseen ja suusta purkautuu ärhäkästi:
– Tsemii!
Pelaajien lisäksi tsemppitoivotukset saavat toimihenkilöt ja monet muut. Tunnin päästä hallissa on alkamassa Jokereiden ja Ässien SM-liigaottelu.
Timo Jutilan tuntevat täällä kaikki. Hän oli kapteenina joukkueessa, joka johdatti Suomen jääkiekon maailmanmestaruuteen vuonna 1995. Ensimmäistä kertaa koskaan. Finaalissa kaatui Ruotsi. Suomalaiset sekosivat ja hyppäsivät suihkulähteeseen. ”Den glider in” -laulu raikui. Voitto synnytti valtavan hurmoksen lamasta toipuvaan Suomeen.
Timo Jutila lopetti aktiivisen peliuransa jo vuosituhannen vaihteessa. Nykyisin hän pyörittää vaimonsa kanssa tapahtuma-alan yritystä, joka tarjoaa ”Jutin tiimivalmennuksia”, kisamatkoja ja ”Ny rillataan” -tapahtumia. Yritys vuokraa Veikkaus-areenalla myös aitiota, jossa voi järjestää erilaisia tapahtumia. Siksi Jutila on tänäänkin täällä.
Miten itse näet, mitä hyötyä urheilutaustastasi on politiikassa?
Jutila toteaa jääkiekon olevan joukkuelaji, jossa menestyminen edellyttää vahvaa tiimityöskentelyä. Ja tästä päästään suoraan siihen, mikä politiikasta tuntuu hänestä tällä hetkellä puuttuvan:
– Pitäisi saada vahvaa yhdessä tekemistä, ja ennen kaikkea ymmärrys siitä, kenelle tätä tehdään. Me teemme tätä Suomen kansalle. Tämä on minulle kristallinkirkas asia, mutta välillä tuntuu, kun seuraa politiikkaa, että punainen lanka on kadoksissa.
Eri mieltä saa olla, mutta:
– Välillä politiikka on aika rajuakin riitelyä. Sillä tavalla asiat eivät mene eteenpäin, Jutila sanoo.
Joukkueurheilussa menestymisessä on kyse paljolti samasta.
Miten Leijonat löysivät yhteisen sävelen vuonna 1995?
– Meillä oli hyvä johto, luotiin yhteiset arvot ja säännöt siihen joukkueeseen, ja kaikki sitoutuivat yhdessä tekemiseen. Ja tätä kautta kaikille muodostui erilaiset roolit.
Sitten Jutila pitää hetken tauon ja jatkaa:
– Meillä ei ole ikinä ollut parhaita yksilöitä yksissäkään kisoissa – eikä tule olemaan jatkossakaan. Se, millä me voimme pärjätä, on yhdessä tekeminen. Näin me tulemme voittamaan sellaisiakin joukkueita, joissa on parempia yksilöitä, hän tietää.
”Kenelle me tätä tehdään?”
Samaa voi soveltaa politiikkaankin. Maailma on tällä hetkellä niin rajussa myllerryksessä, että nyt jos koskaan suomalaisten kannattaisi vetää yhtä köyttä. Ensi vaalikausi tuo järkälemäisen haasteen myös talouspolitiikkaan, kun puolueiden pitäisi sopia yhdessä keinoista, miten velkaantuminen pysäytetään.
Timo Jutila palaa aikaisempaan kiteytykseensä ”Kenelle me tätä tehdään? Suomen kansalle” useaan otteeseen haastattelun aikana. Hän puhuu innostuneeseen sävyyn suomalaisten valtavasta potentiaalista vaikeista ajoista huolimatta. Innovaatioista ja osaamisesta. Sisukkuudesta. Rehellisyydestä.
Jutila vaikuttaa aidosti olevan harmissaan myös politiikkaa repivästä vastakkainasettelusta. Tässä haastattelussa hän ei lähde haukkumaan muita puolueita. Sen sijaan hän nostaa esiin entisen kotikaupunkinsa Tampereen hyvänä esimerkkinä pitkäaikaisesta ”aseveliakselista” eli käytännön yhteistyöstä kokoomuksen ja SDP:n välillä.
– On saatu rantatunnelia, ratikkaa, Nokia-areenaa ja jalkapallostadionia. Kaupungin väkiluku kasvaa. Tämä kaikki ei olisi onnistunut ilman hyvää yhteistyötä.
Jutilan Tampere-hehkutusta ei pidä tulkita kuitenkaan kannanotoksi tulevaa hallituskokoonpanoa ajatellen.
Olemme nousseet hissillä ylös ja kuljemme pitkää pyörökäytävää kohti Jutilan ”Le Boxi” -nimellä tunnettua aitiota, jossa on tarkoitus jatkaa haastattelua.
– Ensi vuonna tulee sitten 30 vuotta, kun tämäkin halli avattiin, toteaa Jutila viitaten vuosilukuun 1997.
Ex-kiekkoilija näyttäisi kävellessään ontuvan toista jalkaansa. Palataan tähän kohta. Puhutaan ensin Suomesta.
Mikä huolestuttaa tällä hetkellä eniten, ja mihin poliitikkona haluaisit vaikuttaa?
– Se, mikä heti ensimmäisenä tulee mieleen, on turvallisuus. Sekä sisäinen että ulkoinen. Maailma on aika sekaisin tällä hetkellä, kun meillä on yksi ”kaveri” tuolla idässä ja toinen lännessä. Olen kuitenkin kohtuullisen rauhallisin mielin, sillä meillä on ja tulee aina olevaan erittäin hyvät puolustusvoimat. Siellä on viisaita ihmisiä, jotka tietävät, miten nämä hommat hoidetaan.
Jutilan sydäntä lähellä ovat myös nuoret. Miten tukea ja rohkaista heitä tilanteessa, jos töitä ei ole löytynyt. Miten kannustaa heitä opiskelemaan ja yrittäjyyteen. Luottamaan tulevaisuuteen ja menemään rohkeasti eteenpäin elämässä.
Olemme saapuneet aitioon, jonka isoista lasi-ikkunoista näkee suoraan jäälle, joka on vielä tyhjä. Aitiosta aukenee myös ovi katsomoon, mutta laitamme sen äkkiä kiinni, kun hallissa testaillaan musiikkia ja äänentoistolaitteita.
Kilpaurheilussa jos missä joutuu väistämättä kohtaamaan isoja pettymyksiä.
Kuvasit Me Naiset -lehden haastattelussa toukokuussa, että ”se mitä suuri yleisö ei näe, ovat tappion hetket: silloin kun mennään hotellihuoneeseen ja laitetaan valot pois.” Miten näistä vastoinkäymisistä noustaan?
– Ne on kohdattava. Ja sitten jos haluat niistä oppia, pyrit tekemään toisin.
– Me olemme kaikki tavallisia ihmisiä. Kun isäni kuoli puolitoista vuotta sitten, se oli kova paikka. Hän oli toki jo kasivitonen ja kilometrit tulivat täyteen, mutta siitä iski tyhjiö. Sitten ryhdyin miettimään kaikkia positiivisia asioita, joita isän kanssa oli tehty. Sitä, mitä olin häneltä oppinut, hän kertoo.
Stubb on ”aivan jäätävä”
Vastoinkäymisiin kuuluvat kilpaurheilussa myös loukkaantumiset ja niitä seuraavat kuntoutukset, jotka vaativat kärsivällisyyttä. Ja nyt tullaan tähän ontumiseen.
– Jos saisin jotain ottaa elämästäni pois, niin sen yhden vaihdon Ruotsin Luulajassa pelatessani, kun meni tämä polvi, hän kuvaa.
Elettiin vuotta 1988. Vastustaja teki jalkakampin, minkä seurauksena polvesta menivät nivelsiteet ja peliuraan tuli käytännössä vuoden tauko.
– Siihen tarttisi nyt tekonivelen, mutta kun harrastan lähinnä golfia, hyroxia sekä kävelyä koiran kanssa, niin hyvä näin. Pystyn tällä polvella köpöttelemään, vaikka se vähän kävelyä haittaa, kun siinä on sen verran paha kuluma, että oikea jalka on sentin vasenta lyhempi.
Luistimet Jutila on jo ripustanut aikoja sitten naulaan eikä mene enää jäälle. Se, mitä jokainen entinen kiekkoilija kaipaa, on pukukoppielämä.
– Koska sitten kun se ura loppuu, sinulla ei ole enää paikkaa siellä pukukopissa, Jutila toteaa.
Joukkue voittaa yhdessä. Ja joukkue häviää yhdessä.
Ketkä ovat poliittisia esikuviasi?
Jutila nostaa saman tien esiin presidenttejä. Edesmennyt Martti Ahtisaari oli kerta kaikkiaan ”fantastinen ihminen”, Sauli Niinistö oli ”mahtava presidentti”, ja nykyinen presidenttimme on ”aivan jäätävä”.
– Hän on meille aivan loistava esimerkki, miten suomalaista sanomaa viedään eteenpäin. Hän kiertää maailmalla, tapaa ihmisiä ja ovet aukenevat. Hän tekee töitä 24/7.
Kansanedustajista Jutila nostaa esiin kokoomuksen Ben Zyskowiczin. Valtava tietopankki. Uskomattomat hermot. Ja vielä tosi fiksu ihminen.
– Aina kun kokoomuksessa on tiukka paikka, niin Ben kehiin. Näin se menee, Jutila toteaa.
Jääkiekkokatsomoon on sytytetty valot, ja kohta aitioon aletaan tuoda tarjoiluja illan vieraita varten. Olemme puhuneet siitä, miten elämä on monenmoista aaltoliikettä. Tähän loppuun Jutila nostaa esiin jackrussellinterrierinsä Ändy MäcKoin, joka on opettanut hänelle seitsemän ja puolen vuoden ajan valtavasti. Ja opettaa edelleen.
– Kun se tulee joka aamu herättämään minut, nuolee naamaani ja katsoo nappisilmillään kahden sentin päästä, häntä heiluu ja se on hyvällä päällä, niin kysyn aina itseltäni, miksen voi olla tuolla päällä joka päivä, kuten tämä koira.
