Vaalivoiton niukkuuden vuoksi demareiden pokerikäsi ei vaikuta erityisen hyvältä hallituspelissä. Se antaa pelivaraa oletetulle hallituskumppanille, kokoomukselle.
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne nimettiin perjantaina virallisesti hallitusneuvottelujen tunnusteluvaiheen vetäjäksi. Jo sitä ennen SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm oli käynyt keskusteluja perussuomalaisten, kokoomuksen ja keskustan edustajien kanssa puolueiden talouslinjoista.
Talouskeskusteluilla Rinne on hakenut toista suurta puoluetta muodostamaan enemmistöhallituksen rungon SDP:n kanssa.
Perussuomalaiset näyttävät herättävän Rinteessä vastenmielisyyttä. Rinne on toistuvasti tuonut esille ihmisyyteen liittyvän näkemyseronsa perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon kanssa. Perussuomalaisten nousu vaaleissa suurten puolueiden joukkoon tuli Rinteelle yllätyksenä. Nyt hän joutuu käymään keskusteluja hallitusyhteistyöstä myös perussuomalaisten kanssa, mutta yhteiseen hallitukseen päätyminen vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä. Hallitustunnustelijan kysymykset näyttävät muotoiluiltaan sellaisilta, että perussuomalaiset on helppo sulkea ulos hallitusyhteistyöstä esimerkiksi ilmastonmuutosnäkemyksiin vedoten.
Keskustaa SDP yrittää vikitellä hallitukseen sinnikkäästi. Myös vasemmistoliitto pitää esillä kansanrintamahallitusta, sillä puolue ei haluaisi samaan hallitukseen kokoomuksen kanssa. Rinne on toivonut, ettei keskusta historiallisen huonosta vaalituloksesta huolimatta heittäisi pyyhettä kehään. Se nimittäin heikentäisi Rinteen neuvotteluasemaa suhteessa kokoomukseen merkittävästi, kun muita isoja hallituskumppanivaihtoehtoja ei olisi. Keskusta on viestittänyt useita kertoja, että puolueen suuntana on oppositio, mutta hallitusovi on kuitenkin jätetty raolleen. Ensimmäinen varsinainen hallitusneuvottelukierros käytäneen ilman keskustaa, kuten vuonna 2011.
Orpo lähetti keskusteluihin kovimman luunsa
Todennäköisin hallituskumppani SDP:lle on kokoomus. Tie sinipunahallitukseen on kuitenkin kivinen. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo lähetti kovimman luunsa, kansanedustaja Elina Lepomäen, sekä valtiovarainministerin talouspoliittisena erityisavustajana viime vaalikaudella toimineen nykyisen kansanedustajan Matias Marttisen kertomaan SDP:n Rönnholmille kokoomuksen talouslinjoista.
Kokoomuksen tavoitteena on, että valtion ja kuntien velkaantuminen pidetään kurissa, kokonaisveroaste ei saa nousta ja työllisyysastetta on nostettava. Erikseen Orpo mainitsi, että työn, yrittämisen ja investointien verotusta ei saa kiristää.
Ylen mukaan SDP on menossa hallitusneuvotteluihin menolisäysten kanssa. Menolisäykset on tarkoitus rahoittaa kiristämällä veroja ja ottamalla lisää velkaa. Verojen kiristäminen toteutettaisiin tiivistämällä veropohjia. Käytännössä se tarkoittaisi useille toimijoille kiristyvää verotusta. SDP on kaavaillut veronkorotuksia muun muassa yrittämiseen ja omistamiseen sekä uutta veroluokkaa suurille palkkatuloille.
Sokea Reettakin näkee, että puolueiden talouslinjojen välillä vallitsee syvä railo. Rinne joutuikin toteamaan jo heti tunnustelutehtävän saatuaan, että puolueiden talouslinjoista on tarvetta keskustella ennakoitua pidempään ja hallituspohjan ilmoittamista joudutaan lykkäämään ainakin muutamalla päivällä alun perin suunnitellusta.
Samalla Rinne kertoi ottavansa talouskeskusteluihin pienet puolueet mukaan suurten lisäksi. Oletettavasti Rinne hakee vihreistä ja vasemmistoliitosta, ehkä myös RKP:stä, selkänojaa talouspolitiikalleen.
Ennen hallituspohjan ilmoittamista ja varsinaisten hallitusohjelmaneuvotteluiden käynnistämistä käydään hermopeliä siitä, kumman kantti kestää pidempään – Antti Rinteen vai Petteri Orpon.
Pitääkö kokoomus loppuun saakka kiinni talouslinjastaan, vai onko tarve päästä hallitukseen suurempi? Entä onko Antti Rinteellä tosiasiassa muuta vaihtoehtoa saada enemmistöhallitus kasaan kuin tinkiä omista vaalilupauksistaan, jotta kokoomus suostuu hallituskumppaniksi? Keskusta tuskin tekee Rinteelle kovin paljon parempaa tarjousta talouspolitiikasta kuin kokoomus. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ei liene valmis tinkimään hallituksensa tärkeimmistä saavutuksista: talouden tasapainottamisesta, kokonaisveroasteen kääntämisestä laskuun ja työllisyysasteen nostamisesta.
Vaihtoehtojen puute saattaa ajaa SDP:n kokoomuksen kanssa katkeraan taisteluun, jossa kummatkin joutuvat tinkimään tavoitteistaan ja joka saattaa heijastua koko hallituskauteen. Ihan niin kuin kävi Jyrki Kataisen (kok.) hallitukselle kokoomuksen ja SDP:n välisen epäluottamuksen värittämien hallitusneuvotteluiden jälkeen vuonna 2011.
