”Tarvitsemme riskinottajia” – Atte Jääskeläinen ravistelee päättäjiä vasemmalta oikealle

Atte Jääskeläisen mielestä Suomen innovaatiopolitiikan ykköstavoitteena on oltava osaavat ihmiset. Riskien ottajia pitäisi palkita eikä epäonnistujille ilkkua. Sitran yliasiamies toivoo yhteistä ymmärrystä Suomen menestyksen eväistä, vaikka aihe on poliittisesti latautunut. Silti tämä keskustelu on käytävä, sanoo Jääskeläinen Sitran neuvotteluhuoneessa Helsingin Ruoholahdessa.

Eduskunta perusti vuonna 1967 Sitran, jolle annettiin 1967–1992 yhteensä 84 miljoonaa euroa peruspääomaksi. Tehtäväksi annettiin rakentaa tulevaisuuden menestyvää Suomea. Sitra ei käytä verorahaa valtion budjetista, vaan rahat toimintaan tulevat pääosin sijoitusmarkkinoilta.

Jääskeläinen seuraa tehtävässä kokoomuksen Jyrki Kataista, joka toimi yliasiamiehenä 2020–2023. Ennen Sitraan tuloaan Jääskeläinen työskenteli opetus- ja kulttuuriministeriössä korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osaston ylijohtajana.

Atte Jääskeläinen on puhunut koulutuksen puolesta osana Suomen menestystä. Mennään siis suoraan tähän.

Olit aikanaan itse kuuden ällän ylioppilas. Oliko koulunkäynti sinulle helppoa? Minkälaisia eväitä sait koulusta?

– Olin koulussa aika tyypillinen poika eli levoton. Ainakin siihen aikaan pojille oli hyvin tärkeää, että jos sattui pärjäämään koulussa, se ei saanut olla seurausta ainakaan siitä, että teki paljon töitä. Koulu oli minulle aika helppoa, mutta toki joskus piti hiukan ponnistellakin. Tärkeää oli, että muut eivät sitä huomanneet. Luulen, että yksi koulujärjestelmämme suurista haasteista on yhä se, että pojille tapa päteä on pärjätä huonosti koulussa.

– Sen muistan, että minulla oli erityisen hyvä opettaja matematiikassa. Siihen aikaan ylioppilaskirjoituksissa painotettiin kieliä ja matematiikkaa. Hyvä kysymys on, pitäisikö nykyään painottaa enemmän tällaisia geneerisiä taitoja, kun maailma muuttuu niin kovaa vauhtia.

Sitran hallituksen silloinen puheenjohtaja Jorma Ollila katsoi vuoden takaisessa kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa, että ”Suomen kasvun ydinongelma on syvällä asenteissa”. Miten arvioit näitä asenteita?

– Nähdäkseni kyse on siitä, onko meillä halua todella merkittävään menestykseen. Asenteet eivät synny tyhjästä, vaan ovat seurausta erilaisista rakenteista. Miten suomalainen yhteiskunta palkitsee siitä, että saavutamme todella suurta menestystä. Meillä saatetaan tuntea jopa vahingoniloa siitä, kun joku yrittää isosti menestyä – ja sitten epäonnistuukin. Tässä mennään myös syvälle yhteiskunnallisfilosofisiin kysymyksiin, kun Suomessa korostetaan vahvasti tasa-arvoa. Jonkun suuri taloudellinen menestys, sen voi katsoa synnyttävän epätasa-arvoa – mutta onko se meidän kaikkien etu?

– Menestyksen kääntöpuoli on, että se edellyttää riskinottoa. Miten suomalainen yhteiskunta suhtautuu niihin, jotka vilpittömästi yrittivät menestyä, mutta eivät siinä onnistuneet? Tässä olisi laajan yhteiskunnallisen keskustelun paikka, koska tarvitsemme riskinottajia eikä suomalainen yhteiskunta uudistu, ellei näitä toimijoita ole. Keskustelu on vaikeaa siksi, että aihe on niin poliittisesti latautunut. Tähän liittyy kysymyksiä oikeudenmukaisesta tulonjaosta ja olemme aivan oikeisto-vasemmisto-jaottelun ytimessä. Silti tämä keskustelu pitäisi käydä. Jos keskeiset poliittiset voimat pääsevät yhteiseen käsitykseen siitä, että meillä tarvitaan nyt enemmän riskinottoa ja suomalaista omistusta, kannustimia voitaisiin viilata tähän suuntaan ja sitä kautta vaikutettaisiin myös asenteisiin.

Miten suomalainen koulutusjärjestelmä kykenee tuottamaan huippuosaajia?

– Meillä on olemassa muutamia haasteita, joista ensimmäinen on se, että koulu- ja opiskelujärjestelmämme näyttää tuottavan tosi voimakasta sukupuolten välistä segregaatiota. Tytöt eivät – siitä huolimatta, että heitä on ylivoimainen enemmistö lukio-opiskelijoista – päädy kovin laajassa määrin tekniikan ja luonnontieteen aloille, vaikka tämä olisi teknologisen kehityksen kannalta olennaista. Ja pojat saattavat päätyä polulle, jolta yliopistoon pääseminen on paljon epätodennäköisempää kuin lukion kautta, jolloin me menetämme taas poikien lahjakkuuspotentiaalia näillä aloilla.

– Näen, että meillä olisi siis nuorissa paljon enemmän potentiaalia teknologisen kehityksen kannalta ratkaiseville aloille kuin mitä saamme koulujärjestelmästämme tällä hetkellä irti. Ja jos menemme korkeakoulujärjestelmään ja innovaatiopolitiikkaan, olen taipuvainen ajattelemaan, ettemme kansakuntana täysin hahmota, mitä olemme tavoittelemassa. Väitän, että suuri osa yhteiskunnallisista keskustelijoista ajattelee, että meidän tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tavoitteena on innovaatio. Minusta tavoitteena on oltava erittäin osaavat ihmiset, jotka sitten tekevät jotain sellaista, jonka avulla joko syntyy innovaatioita tai sovelletaan muualla kehitettyjä innovaatioita Suomessa.

– Mielestäni olisi tärkeää luoda rakenteet, joiden puitteissa meille syntyy osaamista tänne Suomeen. Onko meille arvokasta se, että suomalaisen yliopiston lipun alla syntyy hieno akateeminen paperi, jonka kirjoittaa Pohjois-Italiassa työskentelevä italialainen professori? Vai pitäisikö meidän saada se professori tänne viideksi vuodeksi kasvattamaan 20 hengen huipputiimi? Osaaminen leviäisi täällä opiskelijoille, työelämään ja pystyisimme soveltamaan tähän liittyvää teknologiaa. Minusta meillä on tässä valinnan paikka: tavoittelemmeko keksintöjä ja innovaatioita vai osaavaa kansaa?

Sitra rahoittaa kokeiluja, innovaatioita ja selvityksiä, jotka uudistavat Suomea. Onko meillä riittävästi rohkeutta uudistua?

– Me olemme Sitrassa ottaneet työn alle nyt uudistumisen vaikeimman lajin eli yhteiskunnan toimintamallien uudistamisen. Tämä on rahoitustoimintamme ydin ja pohjautuu uuteen strategiaamme 2024. Kahdeksankertaistamme rahoituksemme yhteiskunnallisiin uudistuksiin, ja tärkein rahoituskohteemme on julkisen sektorin tuottavuuden kehittäminen. Rahoitamme kolmessa vuodessa yhteensä 50 miljoonalla eurolla julkisen sektorin tuottavuutta parantavia hankkeita, painopistealueina data ja tekoäly. Sote-sektoria on kyettävä uudistamaan niin, että siellä käytetään jatkossa selvästi enemmän älykästä ja ennakoivaa teknologiaa. Olemme asettaneet rahoitukselle myös tosi tiukat kriteerit, tuottavuushyötyjä on oikeasti synnyttävä.

– Julkisen sektorin ”läpimurtouudistusten” rahoitus on yksi iso asia tässä kokonaisuudessa. Rahoituksen rinnalla meidän on parannettava ylimmän johdon muutosjohtamiskyvykkyyttä. Haluamme kutsua julkisen sektorin avainhenkilöt ja johtajat yhdessä keskustelemaan näistä asioista, jotta he itse oivaltavat, mikä on mahdollista. Julkisen sektorin tuottavuuden kehittämisellä tavoittelemme 500 miljoonan euron suoria tuottavuushyötyjä vuoteen 2030 mennessä.

Sitrasta julkaisi tammikuussa Megatrendit -2026-raportin, jossa hahmotellaan pidemmän aikavälin muutoksia. Siinä pureudutaan muun muassa väestön ikääntymiseen, maailmanjärjestyksen murrokseen, ympäristökriisiin ja tekoälyyn. Yllätyksiä käsitellään ”villien korttien” avulla. Keille raportti on suunnattu ja mitä käytännön ratkaisuja odotatte sen pohjalta?

– Ydinkohderyhmänä ovat ihmiset, jotka toimivat päätöksenteossa. Toivomme siis, että megatrendit vaikuttaisivat päätöksentekoon. Varsinainen tavoite ei ole raportin sisältö itsessään, vaan sen pohjalta syntyvä ajattelu. Ihmiset, jotka oivaltavat tiettyjä asioita ja yhdistävät niitä esimerkiksi oman kuntansa päätöksentekoon tai yrityksensä johtamiseen. Olemme Suomessa menossa kohti aikaa, jolloin meidän pitää todella isosti pohtia yhteiskuntamme peruskysymyksiä. Minkälainen hyvinvointiyhteiskuntamalli meillä on tulevaisuudessa? Mikä on suhteemme luontoon? Haluammeko talouskasvua ja jos, mitä se edellyttää? Tai mikä voisi olla sellainen maahanmuuton malli, jonka voisimme riittävän laajalti poliittisesti jakaa? Varsinainen yhteiskunnallinen voima syntyy siitä, että ihmiset pohtivat näitä asioita kukin tahoillaan.