Verkkouutiset

Yksinyrittäjänä saa kirjoittajan mukaan luopua jonkun muun täyttämästä kalenterista. LEHTIKUVA / JARNO MELA

Tämän takia jätin hyväpalkkaisen johtopaikan ja lähdin yrittäjäksi

Blogi

Kirjoittaja kertoo oppineensa, mitä yrittäjämäinen elämäntapa tarkoittaa.
Heljä Misukka
Heljä Misukka
Yrittäjä, jonka LovEdu-yhtiö tekee muun muassa opetusalan konsultointia.

Kirjoitan tätä aurinkoisena kesäaamuna puutarhassani Loviisassa, en enää Pasilan betonikolossien keskellä. Eilen olen korjannut klo 22 aikaan ison vierasryhmän kahvikuppeja tiskikoneeseen. Mielessä pyörii tarjouksen teko lähikuntaan yhteistyökumppanin kanssa ja Kauppalehden kuvaus ja jutunteko iltapäivällä sarjaan ”miten minusta tuli yrittäjä”.

Onko merenrantavillamme edustuskunnossa ja ruohot leikattu?

Lounastapaaminen odottaa vielä sitä ennen paikallisen italialaisen ravintolan terassilla toisen yksinyrittäjänaisen kanssa, jolla on rautainen kokemus pörssiyhtiöiden viestintäjohtajana. Kiinnostavia mahdollisuuksia tuntuu olevan joka puolella!

Kun kahdeksan kuukautta sitten kerroin somessa hyppääväni yrittäjäksi turvatusta ja kieltämättä hyvin palkatusta johtajan palkkatyöstä, videota katsottiin twitterissä vuorokauden aikana 20 000 kertaa. Sain valtavasti viestejä, jossa iloittiin ja kannustettiin. Olen antanut lukuisia haastatteluja aiheesta. Mutta eniten mietityttää se, että poikkeuksetta kaikki pitävät ratkaisua valtavan rohkeana tekona. Kun kerran on saanut hyvä työpaikan, niin miksi lähteä palkkatyöstä epävarmaan yrittäjän arkeen? Miksi luopua saavutetuista eduista? Yleensä kai näin tehdään pakkoraossa, kun on saanut potkut?

Saadaksesi jotain uutta elämääsi pitää myös osata luopua. Jos haluaa luopua 20 kokouksesta viikossa tai siitä, että joku muu on täyttänyt kalenterisi kaksi vuotta eteenpäin, niin silloin luovuttava monesta muustakin tosi kivasta asiasta. Kuten kivoista työkavereista ja -yhteisöstä, säännöllisestä kuukausitulosta, it-tuesta ja aseman kautta tulevista kutsuista mukaviin tilaisuuksiin.

Yrittäjäyhteisö on ottanut minut upeasti vastaan. Loviisan yrittäjät valittiin muuten vuoden 2022 parhaaksi paikallisyhdistykseksi. Täällä on tekemisen meininkiä. Yrittäjät auttavat toisiaan ja tekevät paljon yhteistyötä. Minäkin olen tuonut jo työtä muille, mikä tuntuu mukavalta.

Yhteistyötarjouksia on sadellut ja olen halunnut olla avoin kaikelle. Se on johtanut pirstaleiseen arkeen ja välillä hämmennykseen siitä, mitä olinkaan suunnitellut, mitä osaan parhaiten ja mitä oikeasti kannattaa tehdä.

En ole tavannut yrittäjiä, jotka valittaisivat hankaluuksista, vaan mahdollisuuksia ja haasteita on paljon ja niihin tartutaan. Palkkatyössä tapaa paljon enemmän ihmisiä, jotka ovat tyytymättömiä palkkaan, työnantajaan, työmäärään ja niin edelleen – mutta eivät silti tee asialle mitään.

Olenkin oppinut ymmärtämään, mitä tarkoittaa yrittäjämäinen elämäntapa.

Yrittelijämäisyys on asenne, ei ammatti tai asema.

Toki jotkin asiat mietityttävät minuakin. Miksi viranomaismaksuja pitää maksaa satoja euroja joka ainoasta asiasta? Viranomaisluvat ja PRH:n erilaiset maksut rasittavat pienyrittäjää oikeasti. Miksi eläkemaksut ovat niin suuria, vaikka 30 vuoden työuran aikana kertynyt työeläkkeeni on jo riittävän hyvä?

Eniten silti pohdituttaa, miksi yrittäjäksi ryhtyminen on monen mielestä niin rohkea teko? Moni tuntuu haaveilevan samanlaisesta loikasta, mutta eivät rohkene tehdä sitä. Tätä olisi syytä pohtia, koska yrittäjiä tarvitaan Suomeen. Pelottaako, ettei töitä ole ja tulot romahtavat?

Pääseehän palkkatöihin takaisin, jos niin käy. Pelottaako, että minut unohdetaan, enkä ole mitään? Niinkin voi käydä, mutta se riski on otettava.

Uusimmat
› Uutissyöte aiheesta

Suosittelemme

MAINOS