Kuntotarkastuksella pyritään estämään asuntokaupassa kaupan solmimisen jälkeen ilmenevät yllättävät vauriot. Nykyään noin puolissa talokaupoista tehdään kuntotarkastus kaupan yhteydessä.
Oikeustieteen tohtoriksi kosteus- ja homevaurioihin liittyvistä riita-asioista väitellyt Tiina Koskinen-Tammi kertoo Taloussanomille, että kuntotarkastukseen kannattaa panostaa rahallisesti.
– Jos maksaa muutaman satasen, sillä ei perusteellista tarkastusta perusteellisesti raportoituna saa, hän sanoo. Normaalisti kuntotarkastusten hinnat liikkuvat noin tuhannesta eurosta muutamaan tuhanteen euroon.
Asuntokaupan kuntotarkastajan pätevyyslautakunnan puheenjohtaja Esko Lindbladin mukaan kuntotarkastajan tausta ja ammattitaito kannattaa selvittää ennen tarkastajan valintaa. Tarkastajan peruskoulutus olisi hyvä olla talonrakennuspuolelta, jotta rakenneavausten tulosten tulkinta onnistuu.
Kuntotarkastuksesta esitettävän raportin pitäisi myös olla hyvin perusteellinen. Yritykseltä voi kysyä malliraporttia nähtäväksi tarkastusta tilattaessa.
– Kun tutkitaan rakenneosia, pitäisi jokaisen kohteen olla dokumentoitu, ja sen jälkeen pitäisi olla selkeä toimenpide-ehdotus. Jos rakenteille aiheutuu välitöntä vaurioitumisvaaraa, niin se pitää kertoa, ja jos korjaustarve on vasta viiden vuoden päästä, niin sekin pitää ilmaista, kertoo Lindblad.
Kuntotarkastajalla on korvausvastuu, mikäli kohteesta löytyy kaupan jälkeen virhe, jota ei ole mainittu kuntotarkastusraportissa. Kuntotarkastus ei yleensä paljasta rakenteissa piileviä vauroita, koska rakenteita ei yleensä avata. Näistä virheistä vastuu on myyjällä, vaikka asunnon kunto olisi tarkastettu.
Mikäli kohteessa ilmenee virheitä, ostajalla on oikeus reklamoida niistä myyjälle. Tämä voi tarkoittaa hinnanalennusta tai kaupan purkua. Tällaisia virheitä voi olla esimerkiksi virhe jonka myyjä on tiennyt talon myyntihetkellä tai virhe, josta kumpikaan kaupan osapuoli ei ole tiennyt ennen kauppaa.