Italialaismies löysi kuolleen sukulaisensa tallelokerosta yli kaksi miljardia vanhaa liiraa, mutta niiden muuttaminen euroiksi törmäsi vuosia sitten umpeutuneeseen vaihtoaikaan.
Pohjois-Italiassa Cuneossa asuva 51-vuotias mies on löytänyt edesmenneen enonsa pankin tallelokerosta yli kaksi miljardia Italian liiraa, kertoo paikallismedia Quotidiano Piemontese.
Kiinteällä euron ja liiran vaihtokurssilla kahden miljardin liiran nimellisarvo vastaa noin 1,03 miljoonaa euroa.
Mies oli hoitamassa lapsettoman ja naimattoman enonsa perintöasioita, kun BPER-pankissa ollut tallelokero avattiin. Sen sisältä löytyi eri arvoisia vanhoja liiraseteleitä.
Rahojen löytyminen ei kuitenkaan tarkoittanut, että miljoonaomaisuus olisi voitu siirtää suoraan perilliselle euroina. Lehden mukaan asiasta otettiin yhteyttä Italian keskuspankkiin Banca d’Italiaan, joka ei suostunut vaihtamaan seteleitä.
Liirat sai vaihtaa vuoteen 2012 asti
Italian liira lakkasi olemasta laillinen maksuväline 28. helmikuuta 2002, kun euroon siirtymisen rinnakkaiskäyttö päättyi.
Vanhojen liirojen vaihtaminen euroiksi ei kuitenkaan päättynyt tuolloin. Banca d’Italian mukaan alkuperäinen määräaika oli 28. helmikuuta 2012 eli kymmenen vuotta myöhemmin.
Italian hallitus aikaisti määräajan joulukuuhun 2011, mutta maan perustuslakituomioistuin kumosi aikaistamisen vuonna 2015. Tämän jälkeen vaihtaminen sallittiin tietyin ehdoin ihmisille, jotka pystyivät osoittamaan yrittäneensä vaihtaa liirojaan 6. joulukuuta 2011 ja 28. helmikuuta 2012 välisenä aikana.
Banca d’Italian nykyisten ohjeiden mukaan liiroja ei enää lähtökohtaisesti voi vaihtaa euroiksi. Poikkeus koskee tapauksia, joissa vaihtopyyntö tehtiin mainittuna ajanjaksona ja oikeuden vanhentuminen katkaistiin myöhemmin määräajassa.
Tämän vuoksi pelkästään nyt löytyneiden vanhojen setelien vieminen pankkiin ei riitä niiden muuttamiseksi euroiksi.
Perillinen hakee oikeudellista ratkaisua
Quotidiano Piemontesen mukaan mies on kääntynyt Associazione Italia -järjestön puoleen selvittääkseen, voisiko rahat vielä saada vaihdetuksi.
Järjestö pyrkii lehden mukaan perustelemaan vaatimusta Italian siviililain vanhentumissäännöksellä. Sen tulkinnan mukaan vanhentumisajan voitaisiin katsoa alkavan vasta siitä hetkestä, jolloin henkilö pystyy käyttämään oikeuttaan. Tässä tapauksessa argumentti olisi, että perillinen sai tietää rahojen olemassaolosta vasta tallelokeron avaamisen yhteydessä.
Kyse on kuitenkin järjestön oikeudellisesta tulkinnasta, ei Banca d’Italian hyväksymästä menettelystä. Keskuspankin julkaiseman nykyohjeen perusteella vuosikymmeniä myöhemmin löytyneitä liiroja ei tavallisesti enää vaihdeta euroiksi.
Tapauksen lopputulos riippuu siten siitä, menestyykö perillisen vaatimus mahdollisessa oikeudellisessa käsittelyssä.