Kaiken olemisen tarkoitus ei toki ole elää mahdollisimman pitkään.
Siihen yhdistämme liian usein kituliaan vanhuuden kaikkine kärsimyksineen. Espanjalaiset elämänviisaat García & Miralles näkevät asian toisin. He kiinnostuivat kysymään, miten on mahdollista, että japanilaisen Okinawan saaren Ogimin kylässä maailman vanhimmat ihmiset puuhailevat vielä siinä, missä muualla heitä nuoremmat kasvavat jo horsmaa.
Kirjoittajien uteliaisuuden lähtökohta oli tilastoissa. Vielä 1960 japanilaisten elinajan odote oli länsimaihin verrattuna alempi, mutta muutamassa vuosikymmenessä se ohitti USA:n ja Ruotsin. Näihin verrattuna Okinawa on liki kummajainen. Väestön pitkäikäisyys on maailmanennätystasoa, minkä oletetaan johtuvan sääolosuhteista, elämänhalusta ja ruokavaliosta.
Ikigai-kirjan tekijät lähtivät etsimään selityksiä haastattelemalla suuren joukon Ogimin kylän asukkaita. Tässä syntyikin oheistuotteena joukko elämänasenteita, jotka vaikuttavat myönteisesti ihmisten terveyteen. Selityksiä havaittiin useita. Myönteinen suhtautuminen omaan itseensä ja muihin ihmisiin, ahkeruus ja kevyt ruokavalio tulivat selityksissä esiin. Passiivisuuden ja istumisen välttäminen löytyivät syntilistoilta.
Älä nyrpistä nenääsi
Okinawalaisten elämänviisauksien ohella yhteisiä piirteitä yli 100-vuotiaiden kesken ovat muun muassa ahkeruus, halu ylläpitää ystäväsuhteita, välttää eläkkeelle joutumista eli jatkaa muodossa tai toisessa työn tekemistä. Liiallinen taakseen katsominen koetaan yleisesti paheena. Tätä tukee esimerkiksi se mitä Bilbaon Guggenheim-museon suunnitellut arkkitehti Frank Gehry totesi 86-vuotiaana:
”Me olemme osa tätä hetkeä, ei ole mitään mieltä katsoa taaksepäin. Jos määrittää itsensä nykyhetkessä, pitää silmät ja korvat auki, lukee sanomalehtiä ja katsoo uteliaasti ympärilleen, pysyy automaattisesti ajan hermolla.”
Gehryn näkökulma oli kuitenkin toinen verrattuna maaseutumaisessa rauhassa eläviin Okinawan Ogimin kylän yli 100-vuotiaisiin. Heidän tulkintansa ilmenee eri sanamuodoin. Yksi ennenaikaisen vanhenemisen syy on auringonvalossa. Käytä aurinkovoidetta aina kun altistut päivänpaisteelle, juo pari litraa vettä päivässä, älä syö liian suolaisia ja mausteisia ruokia, älä rypistele otsaasi! Kärttyisästä luonteesta saa maksaa ennenaikaisella vanhenemisella, sisäisesti ja ulkoisesti.
Kirjassa ei perehdytä Okinawan 2. maailmansodan jälkeiseen historiaan eikä liioin saariryhmän sääolosuhteiden vaikutuksiin. Ovatko ne vaikuttaneet myönteiseen kehitykseen?
Synkkä lähtökohta
Okinawa on Japanin pääsaaren ja Taiwanin puolivälissä – nelisen sataa kilometriä kumpaisestakin – Tyynellämerellä sijaitseva saariryhmä. Sen sää vaihtelee vuoden mittaan noin 30 ja 10 asteen päivälämpötilojen välillä. Sää on lämmintä, lempeää mutta valtameren olosuhteet muuten voivat aiheuttaa luonnon katastrofeja.
Ollakseen pitkäikäisten ja onnellisten saari, Okinawa koki toisen maailmansodan loppuvaiheessa kovia. Yhdysvaltain joukot valtasivat Okinawan ja sen naapurisaaret juhannuksena 1945 liki kolme kuukautta kestäneiden veristen taistelujen jälkeen. Paikalliset siviilit osallistuivat aktiivisesti puolustustaisteluihin, mikä lisäsi sodan uhrien lukumäärää.
USA tajusi, ettei sota loppuisi ilman ydinpommeja, joista ensimmäinen pudotettiin Hiroshimaan puolitoista kuukautta Okinawan valtauksen jälkeen. Kolme päivää myöhemmin sama kohdistettiin Nagasakiin.
Amerikkalaiset ovat perustelleet pommien käyttöä jopa ”inhimillisenä”
toimenpiteenä. Sopii suurvallalle. Japanilaisten sitkeys olisi pitkittänyt sotaa ja kasvattanut uhrilukuja.
Olosuhteiden paraneminen
Okinawalaiset kokevat sotien jälkeiset vuosikymmenet myönteisen kehityksen ajaksi. He ovat ylläpitäneet alhaista stressitasoa, toteuttavat niin sanottua 80 prosentin sääntöä. Lopeta ruokailu, kun olet lähes kylläinen. Kieltäydy jälkiruoasta. Ruokailun jälkeen täytyy jäädä vielä vähän nälkä.
Japanissa tarjoiltavat ruoka-annokset ovat yleensä paljon pienempiä kuin länsimaissa. Aterialla ei ole kolmea ruokalajia. Ruoka jaetaan tavallisesti moneen pieneen annokseen. Tarjoilun monelta pieneltä lautaselta uskotaan ehkäisevän ylensyöntiä. Zazen Yojinki kehotti jo 1100-luvulla syömään vain kaksi kolmasosaa siitä, mitä todella teki mieli.
Myös antioksidanttien määrään Okinawalla kiinnitetään huomiota. Vihreä tee on tässä suhteessa ratkaisevan tärkeä, mutta toki myös kala, porkkana, kaali, levä, sipuli, soijaidut, soijapavut bataatti ja paprikat. Okinawalaiset syövät muuhun Japaniin verrattuna kolminkertainen määrä vihreitä vihanneksia, puolitoistakertaisen määrän kasviksia, käyttävät ruoanlaittoon enemmän levää ja kalaa sekä kuluttavat vähemmän riisiä.
Teoksessa kiinnitetään huomiota myös kevyen liikunnan merkitykseen.
Tässä ihanteena ei ole aktiivinen urheileminen vaan päivittäisten rutiinien sisältämä liikunta. Kahden tunnin istumisen aikana veren hyvän kolesterolin taso laskee huomattavasti. Pelkkä tuolilta nouseminen vaikkapa vain viideksi minuutiksi auttaa oleellisesti. Toki muutakin tarvitaan.
Lukijaa kehotetaan eliminoimaan ”haurastuttavat” tekijät.
– luovu välipaloista, syö makeisia vain yhtenä päivänä viikossa
– maksa vähitellen velat pois
– karta pahansuopia ihmisiä, älä käytä liikaa aikaa ikäviin, pakollisiin
tehtäviin
Ogimin kylän ikivanhojen viisauksiin kuuluvat myös ohjeet:
– älä jää eläkkeelle, vaan pidä itsesi toimeliaana
– ota rauhallisesti, älä syö itseäsi täyteen
– hoida itsesi kuntoon seuraaviin syntymäpäiviisi mennessä
– hymyile, mene luontoon, ole kiitollinen, elä hetkessä
Héctor García & Francesc Miralles: Ikigai. Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain. Gummerus 2017.
KIRJOITTAJA: MARKKU JOKIPII
