Vielä professori Erkki Aurejärvi jaksaa. Hän on julkaissut pari kymmentä oikeustieteellistä teosta ja kertaa nyt vuosikymmenten taistelunsa tupakkatehtaiden valheita vastaan. Hän haki tupakkatehtailta korvauksia niiden aiheuttamista terveyshaitoista ja valheellisen tieteen levittämisestä. Syytteet ovat kovasanaisia ja loukkaavia, mutta kunnianloukkauksia ei ole koettu.
Sekä tupakkateollisuus että sitä väärinkäytöksistä syyttänyt Aurejärvi ovat molemmat kuin tuulimyllyjä vastaan taistellut Don Quijote. Molempien tehtävä käy ajan oloon rasittavaksi: tupakkateollisuus pelaa vain aikaa totuutta ja tietoa vastaan, eivätkä Aurejärveltä riitä mitkään rahat tupakoivan suomalaisen oikeuslaitoksemme pään kääntämiseen.
Silti tänään on kaikki toisin. Nikotiinin haitallisuus ja vaarallisuus terveydelle on kiistattomasti todistettu jo aikoja sitten. Silti Erkki Aurejärven kuvaukset tupakkateollisuuden vuosikymmenten takaisista väitteistä, amerikkalaisten itse kehittämästä ”lääketieteestä” ja todistajalaumojen marssittamisesta ovat kuin kauhukirjallisuutta.
Määräykset ja menettelyohjeet tulivat USA:n alan teollisuuden strategeilta, suomalaiset toteuttivat käskyjä pilkun tarkasti. Viime käydessä tupakkakauppiaat olisivat voineet lievittää omantunnon tuskaansa esittämällä toisen maailmansodan Nürnbergin oikeudenkäyntien keskeisen puolustuksen repliikin: ”Toimin vain annettujen määräysten mukaisesti”.
Teollisuus eivätkä sen lakeijat myöntäneet mitään
Kirjassaan Aurejärvi puhuu törkeistä pahoinpitelyistä ja murhayritysten tunnusmerkistöstä. Teollisuus vesitti mahtavilla rahasummilla korvausvaatimukset yksittäisten ihmiskohtaloja koskeneissa oikeudenkäynneissä. Vaikka nikotiinin syy-yhteyttä ei vuosikymmenet sitten oikeus liittänyt vakaviin haittoihin ja kuolemiin, yksityinen ihminen katsottiin syylliseksi: hän teki sen itse.
Aurejärven kirja paljastaa merkillisen ajatussolmun. Teollisuus kielsi omien tuotteidensa haitat ja syytti tupakoitsijoita eräänlaisesta riippuvuussuhteeseen perustuneesta itsemurhasta.
Samalla se (Philip Morris) markkinoi hetkeä myöhemmin uusien savuketyyppien eduista: (Ultra) ”hyvin kevyt, hoikka, raikas, puhdas, aivan kuin ei polttaisi lainkaan, vähän tervaa ja nikotiinia, parempi terveydelle” ja (Lights) ”melko kevyt, niille jotka haluavat laihtua, light-Pepsi, vähän tervaa ja nikotiinia, parempi terveydelle, savuke naisille / nuorille”.
Teollisuus oli siis kehittänyt tuotteen, joka oli vielä terveellisempää kuin aiemmat tuotteet. Käräjätuomari Elina Haapasalo kunnostautui kirjan mukaan jopa lausumaan: ”Ympäristön tupakansavu on terveydelle haitatonta ja kevytsavukkeisiin siirtyminen vähentää keuhkosyöpäriskiä 20-30 prosentilla”.
Haapasalo vaikuttaa olleen suoranainen lahja USA:sta johdetulle tupakoinnin markkinoinnille Suomessa. Ihmettelijä vain kummastelee: miten vaarattomaksi ja haitattomaksi koetun tuotteen uusi versio voidaan väittää 20-30 prosentin verran aiempaa riskittömämmäksi, kun syy-yhteyttä ei muka ole todistettu?
Teollisuuden musertavat voimavarat
Kyllä savuketeollisuus tiesi alusta pitäen, että terva ja nikotiini aiheuttavat riippuvuutta ja vuosien kuluessa vakavia terveyshaittoja. Kyse oli kuitenkin monien suosimasta nautiskelutavasta (vrt. kahvi, alkoholi, rasva) ja valtavan tuottavasta liiketoiminnasta. Se kävi tuloksellista viivytystaistoa asiantuntijoita ja yleistä mielipidettä vastaan.
Teollisuus sovelsi Suomessa USA:ssa hankkimiaan metodeja, ja vaikka Aurejärven nostamat kanteet olivatkin yleismaailmallisesti jälkimaininkeja, Suomi toimi eräänlaisena koelaboratoriona. Täällä ei ollut mahdollista nostaa joukkokanteita, täällä voitiin saivarrella yksittäistapauksilla ja pelottaa kriitikot valtaisilla oikeudenkäyntikuluilla.
Osa suomalaisista mielipidevaikuttajista on ollut liikkeellä tupakoinnin vaaroja vähätellessään suurten palkkioiden toivossa. Ymmärrän Amerin johdossa olleen Jukka Ant-Wuorisen ja BAT Finlandin pr-päällikön Satu Kaarenojan sokean uskollisuuden työnantajilleen, mutta miksi kansanedustajakirjailija Lasse Lehtinen lähti nikotiinin propagandistiksi?
Syyn Lehtisen kritiikittömyyteen löytää hänen itsensäkin kertomasta. Kun hän kävi neuvotteluja Amer-yhtymän kanssa, vaatimus oli runsas kolminkertainen kuukausipalkka hänen aiempaan Lontoon lehdistöneuvoksen tienesteihinsä. Se passasi, ja niin nikotiinilla oli avulias ja kyvykäs suhdetoimintamies.
Troikan työ tupakkapropagandan levittäjänä saa Aurejärven syyttämään mainittuja kolmea vastuullisiksi massiivisiin tupakkakuolemiin. Oikeuslaitos Suomessahan asettui amerikkalaisten tupakkajättien suojelijoiksi. Hämmästyttävää oli ”riippumattoman” Helsingin Sanomien toimitusjohdon myötämielisyys Lehtisen tupakoinnin edistämiselle. Kokemus olkoon, päätoimittaja, älä koskaan alennu yhden kyseenalaisen totuuden ja sen propagoitsijan palvelijaksi.
Erkki Aurejärvi: Kovinta peliä. Into 2025.
