Vuonna 2009 Keski-Suomessa syntyi 3 149 lasta ja vuonna 2022 heitä syntyi 1 944. Pudotusta oli siis 38 prosenttia. Kansallinen trendi on samansuuntainen, koronan aiheuttaman lisäyksen jäädessä pieneksi ja väliaikaiseksi.
Reilun kymmenen vuoden kuluttua ainoat kasvavat ikäluokat tähän hetkeen verrattuna ovat yli 74-vuotiaat. Työikäisten suhteellinen osuus väestöstä tulee pienenemään niin valtavaa vauhtia, että mikään teknologinen ratkaisu, tehostamistoimi tai kohtaanto-ongelman ratkaiseminen ei ehdi tilannetta pelastamaan. Tulevien vuosien työvoimapula on selviö ilman määrätietoisia ja strukturoituja toimia ulkomaisen työvoiman hankkimiseksi. Keinoja tähän on monia, vaikuttavasta kotouttamispolitiikasta, kansainvälisen koulutuksen kautta aina valmiin työvoiman rekrytointiin. Tarveharkinta tulee luonnollisesti poistaa ja täällä opiskelevat ulkomaalaiset saada houkuteltua jäämään maahamme työvoimaksi.
Toinen, ehkäpä vielä tärkeämpi painopiste tulee olemaan lasten, nuorten ja nuorten aikuisten hyvinvointi. Ensisijainen syy on tietenkin inhimillinen, mutta pienenevät ikäluokat tekevät tästä vahvasti myös työvoimapoliittisen kysymyksen. Lapsia ja nuoria ei ole varaa hukata syrjäytymisen tielle. Heidät on saatava läpi esi- ja perusopetuksen edelleen toiselle asteelle ja aikanaan työmarkkinoille hyvässä fyysisessä kunnossa sekä henkisesti täydessä toimintakyvyssään.
Kaiken tämän tulisi olla itsestään selvää, mutta tällä hetkellä alakoululaisten perustaidot ovat heikkenemään päin, lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi laskussa sekä etenkin ongelmien tunnistaminen ja niihin reagointi resurssipulan vuoksi hidasta. Oppilashuolto laahaa jäljessä ja ongelmat kertaantuvat sen seurauksena myöhemmissä ikävaiheissa. Yliopisto-opiskelijoiden jaksamisongelmat nostavat päätään koronan etävaiheen jälkeen ja YTHS ei pysty vastaamaan kysyntään jonojen kasvaessa. Kun tähän lisätään nuorten aikuisten työuupumuksen lisääntyminen ja Euroopan korkein huumekuolleisuus alle 25-vuotiaiden ikäryhmässä, lienee selvää mihin tulevien vuosien julkisen sektorin panostusten tulisi kohdistua.
Tulevaisuuden entisestään harvenevasta työvoimasta tulee pitää huolta. Huolenpidon täytyy lähteä esi- ja perusopetuksesta riittävien perustaitojen oppimisella, jatkua läpi kouluvuosien painottuen oman potentiaalin maksimointiin, henkisen jaksamisen tukemiseen ja kytevien ongelmien tunnistamiseen. Liikunta- ja harrastetoimintaan pitää taata riittävät ja tasapuoliset mahdollisuudet jo kouluaikana, jotta liikkumattomuuden ja syrjäytymisen miljardiluokan kerrannaisvaikutukset vältettäisiin. Työssäjaksamista tulee tukea ja työterveys vapauttaa keskittymään sille alun perin tarkoitettuun tehtäväkenttään, työkyvyn ylläpitoon ja arviointiin.
Yllä mainitut perusasiat täytyy saattaa kuntoon. Sen jälkeen voimme keskittyä työvoiman optimaaliseen hyödyntämiseen. Sitä vaaditaan niin yksityissektorin kasvun tukemiseksi kuin vastaamaan väistämättä lisääntyvään hoiva- ja terveyspalveluiden kysyntään.
