Mexico Cityn metropolialueella maa vajoaa pahimmillaan yli 40 senttiä vuodessa, kertoo brasilialainen Click Petróleo e Gás -sivusto. Meksikon kansallisen autonomisen yliopiston UNAMin mukaan Ciudad Nezahualcóyotlissa on mitattu jopa 42,3 senttimetrin vuotuinen vajoamisnopeus.
Vajoaminen ei tapahdu tasaisesti, mikä tekee ilmiöstä erityisen vahingollisen. Eri tahtiin painuva maaperä voi vaurioittaa rakennuksia, teitä ja vesijohtoja, ja vuosikymmenten aikana pieniltä vaikuttavat muutokset ovat kasvaneet paikoin metreiksi.
Yhdysvaltain avaruushallinto NASA on saanut ilmiöstä uusia havaintoja NISAR-tutkasatelliitilla. Sen mittauksissa osat Mexico Cityn alueesta vajosivat 25. lokakuuta 2025 ja 17. tammikuuta 2026 välisenä aikana yli kaksi senttimetriä kuukaudessa.
NASA:n mukaan Mexico City on yksi maailman nopeimmin vajoavista pääkaupungeista. Noin 20 miljoonan asukkaan metropolialueella ongelma on jatkunut yli vuosisadan.
Pohjaveden pumppaaminen tiivistää maaperää
Mexico City on rakennettu suurelta osin muinaisen järvialueen päälle. Sen alla on paksuja kerroksia helposti kokoon puristuvia järvisedimenttejä sekä kaupungin vesihuollolle tärkeä pohjavesimuodostuma.
Kun pohjavettä pumpataan suuria määriä, maaperän huokospaine pienenee ja sedimentit tiivistyvät. NASA:n mukaan myös kaupunkirakentamisen paino vaikuttaa osaltaan vanhan järvenpohjan kokoonpuristumiseen.
UNAMin toukokuussa julkistamissa mittauksissa nopeinta vajoamista havaittiin Ciudad Nezahualcóyotlissa, jossa vauhti ylsi 423 millimetriin vuodessa. Mexico Cityn hallinnollisella alueella Iztapalapassa mitattiin enimmillään 258 millimetriä, Venustiano Carranzassa 201 millimetriä, Iztacalcossa 177 millimetriä ja Gustavo A. Maderossa 173 millimetriä vuodessa.
Tláhuacissa maa painui jopa 273 ja Xochimilcossa 224 millimetriä vuodessa.
Juuri suuret paikalliset erot ovat infrastruktuurille hankalia. Jos esimerkiksi rakennuksen tai tien toinen osa painuu nopeammin kuin toinen, rakenteisiin kohdistuu rasitusta, jota niitä ei välttämättä ole suunniteltu kestämään.
NASA:n mukaan vuosikymmenten aikana kertynyt epätasainen painuminen on jo rikkonut teitä, rakennuksia ja vesijohtoja. Aiemmin vajoaminen on aiheuttanut vahinkoja myös Mexico Cityn metrojärjestelmälle.
Monumenttiin lisättiin 14 porrasta
Ilmiön näkyvimpiä esimerkkejä on Mexico Cityn Paseo de la Reformalla sijaitseva Itsenäisyyden enkeli -monumentti.
Vuonna 1910 valmistunut 36 metriä korkea monumentti on perustettu vakaammin kuin sitä ympäröivä maaperä. Kun ympäristö on vajonnut, monumentin jalustaan on NASA:n mukaan jouduttu lisäämään vuosien mittaan 14 porrasta.
Vajoaminen voi muodostua myös pitkäaikaiseksi ongelmaksi kaupungin vesihuollolle. Kun sedimentit puristuvat kasaan, osa niiden huokostilasta häviää pysyvästi. Se voi heikentää pohjavesimuodostuman kykyä varastoida vettä.
Vuonna 2021 julkaistussa tutkimuksessa arvioitiin, että suuri osa Mexico Cityn maaperän tiivistymisestä on käytännössä peruuttamatonta. Tutkijat arvioivat joidenkin maakerrosten tiivistymisen voivan jatkua vielä noin 150 vuotta ja johtaa tietyillä alueilla pitkällä aikavälillä jopa kymmenien metrien lisävajoamiseen.
Uusi NISAR-satelliitti antaa tutkijoille aiempaa tarkemman keinon seurata muutosta. Tutka pystyy mittaamaan maanpinnan pieniä liikkeitä pilvisyydestä ja vuorokaudenajasta riippumatta.
Näin voidaan havaita paitsi se, missä maa vajoaa nopeimmin, myös alueet, joilla vierekkäisten kaupunginosien vajoamisnopeudet eroavat toisistaan. Juuri näillä alueilla rakennusten, katujen ja muun infrastruktuurin vaurioitumisriski on suurimmillaan.