Opetus- ja kulttuuriministeriön talvella julkaiseman Sivistyskatsauksen mukaan suomalaisten koulutustaso nousi kehittyneiden maiden korkeimmaksi 1990-luvun alussa. Lama-ajan leikkaukset kurittivat kuitenkin rajusti koulutussektoria, ja leikkaukset jatkuivat vielä 2010-luvulla. Koulutuksen rahoitus ei ole vieläkään palautunut 1980-luvun lopun tasolle suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Samanaikaisesti maamme koulutustason nousu pysähtyi 2000-luvulla, ja kilpailijamme ovat ajaneet meistä ohi. OECD:n tilastojohtajan Etelä-Korean nuorista aikuisista 70 prosentilla on korkeakoulututkinto, kun Suomessa vastaava tutkinto löytyy vain 42 prosentilta alle 35-vuotiaista.
Vuosituhannen vaihteessa Suomi loisti Pisa-tuloksissa, mutta oppimistulokset ovat sukeltaneet yhä syvemmälle vuodesta 2006 alkaen. Huolestuttavinta on heikosti osaavien nuorten määrän kasvu. Laskeva suunta on ollut nähtävissä lähes parinkymmenen vuoden ajan, mutta vasta viime syksystä lähtien koulutus- ja oppimistason lasku on noussut vahvemmin yhteiskunnalliseen keskusteluun ja poliittiseen tietoisuuteen.
Laadukasta koulutusjärjestelmäämme ja korkeasti koulutettuja opettajia on pidetty liian pitkään itsestäänselvyytenä. Koulutuksen rahoituksesta on leikattu ja koulutusjärjestelmään on tehty jatkuvia uudistuksia ilman riittävää resursointia. Samaan aikaan opettajien ja esihenkilöiden työmäärä on lisääntynyt ja opetusalan ammattilaisten työssä kuormittuminen kasvanut.
Koulutuksen rahoitus- ja resurssipula näkyy lasten ja nuorten heikentyneinä oppimisedellytyksinä. Työrauha, oppiminen ja opetuksen laatu kärsivät, kun ryhmäkoot ovat isoja, eikä opettaja ehdi kohdata oppilaitaan. Joka neljäs peruskoululainen tarvitsee tukea oppimiseensa, mutta erityisopettajia ei ole tarpeeksi eikä tukea saa riittävästi.
Pulaa on erityisopettajien ohella erityisesti myös pätevistä varhaiskasvatuksen opettajista ja opettajapula uhkaa myös muita opettajaryhmiä. Lisäksi oppilas- ja opiskelijahuollossa on liian vähän työntekijöitä, ja hyvinvointialueuudistus on entisestään kärjistänyt tilannetta.
Kaiken lisäksi yhteiskunnalliset muutokset haastavat opetusta ja oppimista yhä enemmän. Lisääntyneet mielenterveysongelmat, lasten ja nuorten vähentynyt liikkuminen, yhteiskunnallinen eriytyminen sekä sosioekonomiset erot näkyvät päivittäin päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten arjessa.
Opettajan tärkeimpänä tehtävänä on opettaa. Koulut ja opettajat eivät voi ratkaista kaikkia yhteiskunnallisia ongelmia. On ensiarvoisen tärkeää, että käynnistämme laajemman yhteiskunnallisen keskustelun koulujen ja opettajien sekä vanhempien ja yhteiskunnan vastuista ja rooleista.
Jotta kansantalous ja tuottavuus kasvaisi, on korkeakoulutettujen määrää nostettava vähintään puoleen ikäluokasta. Tutkintojen määrä ei kuitenkaan nouse ilman, että perusta on kunnossa ja kaikilla on riittävät perustaidot peruskoulun päättyessä. Lukiosta valtaosa jatkaa opintojaan korkea-asteelle. Ammatillista koulutusta ei siis ole varaa heikentää tai lyhentää, jotta koulutustason nostotavoite saavutetaan.
Korkeakoulutettujen nuorten aikuisten osuuden nostaminen edellyttää, että uudet korkeakoulujen opiskelupaikat kohdentuvat korkeakoulujen välillä oikeudenmukaisesti. Laadukasta korkeakoulutusta ja opetusta pitää olla saatavilla riittävästi ja valtakunnallisesti kattavasti. Koulutus ja tutkimus ovat tärkeitä kuntien ja alueiden elinvoimaisuuden kannalta myös kasvukeskusten ulkopuolella.
Osaajapulaa ja työllisten määrän kasvua ei ratkaista ilman työ- ja koulutusperäistä maahanmuuttoa. Suomen täytyy olla houkutteleva maa tulla. Suomalainen laadukas ja maksuton koulutusjärjestelmä on vetovoimatekijä, mutta ilman kielitaitoa työllistyminen on vaikeaa. Kotoutumisen suhteen meillä on runsaasti parannettavaa. Tutkintopohjaisen koulutuksen ohella tarvitsemme esimerkiksi vapaata sivistystyötä tukemaan kotimaisten kielten oppimista ja yhteiskuntaan kiinnittymistä.
Menestymme jatkossa vain korkealla osaamisella. Kun huoltosuhde heikkenee, meillä ei ole varaa antaa yhdenkään lapsen pudota oppimisen kelkasta. Oppimisen perusta ja edellytykset rakennetaan jo varhaisina vuosina päiväkodissa ja peruskoulussa. Koulutustason nosto edellyttää parannuksia, rahaa ja resurssointia koko koulutusketjuun.
