Sunnuntaina kokoomus voitti eduskuntavaalit ja tiistaina toteutui puolueen pitkäaikainen tavoite, kun Suomi liittyi Natoon. Kummankin suhteen on aihetta juhlaan, mutta juhlien jälkeen riittää myös työtä tehtäväksi: ensimmäisenä pitää irtautua henkilömiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta ja purkaa Ahvenanmaan demilitarisointi.
Suomen matka Naton jäseneksi on ollut pitkä. Jäsenyys on ollut kokoomukselle vuosikymmenten tavoite, jota käytännössä kaikki muut suuret puolueet ovat refleksinomaisesti vastustaneet. Venäjän brutaali hyökkäyssota Ukrainaan muutti ensin kansan mielipiteen ja myöhemmin myös poliitikkojen kannat. Näennäisesti muutos näytti tapahtuvan muutamassa päivässä, mutta todellisuudessa taustalla oli paljon vuosien varrella tehtyä työtä. Me olimme valmiina, kun aikaikkuna avautui. Enää emme ole yksin karhun kainalossa.
Sotilaallisessa tarkastelussa Suomi on jo jonkin aikaa ollut Nato-yhteensopiva. Nato on kuitenkin poliittinen liitto ja juuri hallinnollisessa yhteensopivuudessa meillä on vielä paljon tehtävää. Jäsenyyden myötä myös henkinen ilmastomme on muutoksen edessä. Emme enää ole Euroopan laidalla harmaalla alueella sijaitseva reunamaa, vaan läntisen liittouman strategisesti tärkeä toimija. Suomesta on tullut täysiverinen länsimaa.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistön sanoin uusi aikakausi on alkanut. Turvallisuuspoliittisessa tarkastelussa Suomi on paljon kokoaan suurempi ja merkityksemme pohjoisen Euroopan voimatekijänä kasvaa jatkossa todennäköisesti entisestään. Pohjoisen Euroopan alueelle syntyy käytännössä yhtenäinen sotilaallinen voima, jonka valvottavaksi tulee laaja ja strategisesti erittäin merkittävä alue. Tulemme olemaan Naton silmät ja korvat pohjoisessa.
Uudessa roolissamme peilistä katsoo nyt hieman erilainen Suomi. Vähitellen opimme mieltämään itsemme toisin kuin tähän asti on totuttu. Ennen muuta tämä merkitsee muutosta siinä, miten suhtaudumme itseemme. Emme ole yksin, emmekä enää ole pieniä. Takanamme on koko läntisen maailman voima ja viime kädessä ydinasepelote.
Suomessa on nyt aika hengittää vapauden ilmaa ja opetella itse päättämään omista asioistamme. Voimme tehdä ratkaisuja omista lähtökohdistamme, eikä meidän tarvitse miettiä mitä naapuri siitä ajattelee, saati että pyytäisimme keneltäkään lupaa tehdä itse meitä koskevia päätöksiä.
Naton jäsenyys on merkittävä askel Suomen itsenäistymisen prosessissa, joka alkoi kansallisesta heräämisestä ja eteni itsenäistymisen ja sotien kautta EU-jäsenyyden myötä osaksi länttä. Itsenäisyys on prosessi, joka jatkuu arkisessa työssämme, mutta Nato-jäsenyyden kaltaiset käännekohdat ovat merkittäviä aidon itsenäisyyden muodostumisessa.
Suomi jätti Naton jäsenhakemuksen Sanna Marinin hallituksen aikana. Historia tulee kuitenkin osoittamaan, että nopean jäsenyytemme mahdollisti sittenkin se isänmaallisten suomalaisten työ, jota on jo vuosikymmeniä tehty. On haluttu luoda edellytykset sille, että me olemme valmiita, kun oikea hetki koittaa. Nyt on koittanut. Huomattavan suuri enemmistö näistä isänmaallisista Naton mahdollistajista on ollut kokoomuslaisia. Osa heistä on edelleen aktiivisia, osa on jo siirtynyt reserviin ja osa siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Heidän työlleen olemme paljosta velkaa.
Nato-Suomi on aiempaa kansainvälisempi ja vahvempi. Me emme ole enää koskaan yksin. Naton jäsenäkin me olemme enemmän turvallisuuden tuottaja kuin sen kuluttaja. Sotilaallisesti olemme kokoomme suhteutettuna yksi vahvimmista Euroopan maista. Tästä syystä myös Naton piirissä on ollut huomattavan aktiivista halua saada meidät osaksi yhteisöä. Nato-Suomi on aiempaa itsenäisempi ja turvallisempi maa. Jäsenyys on yksi historiamme parhaista päätöksistä.
