Suomi tekee nyt tärkeimmän riskienhallintapäätöksensä vuosikymeniin. Nato-päätös syntyy. Suomen iso turvallisuusriski tulee hallintaan. Riskejä silti jää.
Valtiojohto on hoitanut prosessin hienosti. Suomesta tulee Naton jäsen jo syksyllä. Emme ole yksin.
Riskit ja kriisit ovat nyt yhä enemmän globaaleja. Sanna Marinin hallitus on joutunut tekemään töitä erityisesti kahden globaalin riskin kanssa. Koronakriisi voi tulla uudestaan syksyllä hallituksen pöydälle meillä ja muualla. Hyökkäyssota Ukrainaan voi olla pitkä.
Globalisaatio ja digitalisaatio edistävät riskien leviämistä. Globaaleja riskejä – sota, sään ääri-ilmiöt, tartuntataudit – voidaan hyvin hallita vain kansainvälisellä yhteistyöllä.
Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan liittyy uusien riskien syntyminen. Energia ja ruoan hinta ja saatavuus kriisiytyvät. Tähän voi liittyä jatkossa levottomuuksia eri puolilla maat
Ongelma on, että globaalit riskit voivat linkittyä. Ilmaston ääri-ilmiöt vaikeuttavat jo nyt myös ruoantuotantoa. Talouskriisi on seurannaisriski. Se liittyy hyökkäyssotaan kuten on liittynyt finanssikriisiin ja Koronaankin.
Varautuminen on tärkeää. Suomessa on tämä ymmärretty, mutta esimerkiksi Saksassa energian osalta varauduttu huonosti. Toiseksi riskienhallinta on entistä tärkeämpää. Samalla pitää luoda kansallista sietokykyä eli resilienssiä. Niin valtionkin kuin yrityksen ydinstrategiaan pitää kuulua resilienssissuunnitelma.
Riskienhallinta on aina johdon vastuulla. Sitä ei voi delegoida. Niin presidentin kuin erityisesti hallituksenkin agendalla on riskienhallinta jatkossakin. Nyt tärkein turvallisuusratkaisu tehdään. Voidaan katsoa rauhassa peiliin.