Torstaina julkaistu puolustusselonteko tunnistaa ja tunnustaa, että Suomeen kohdistuu informaatiovaikuttamista ja suoranaisia informaatio-operaatioita. Niihinkin täytyy varautua, ja niitä vastaan täytyy puolustautua.
Kuinka meihin kohdistuvaan vihamieliseen tiedolla vaikuttamiseen vastataan ja miten sitä torjutaan, ei asiakirjaa selaamalla selkene. Jos hyvin käy, Suomi saattaa saada aiheesta joskus tulevaisuudessa jonkinlaisen opinkappaleen.
Yleensä tässä kohtaa joku mainitsee, että Suomessa on hyvä peruskoulutus ja medialukutaito, ja että niistä täytyy huolehtia. Tämä on totta ja ihan hyvää strategista viestintää, mutta nyt puhutaan sodankäyntiin rinnastettavasta toiminnasta. Se ei ole peruskoulun heiniä.
Selonteko kertoo, että Suomen informaatiopuolustuksen suorituskyvyillä tuetaan informaatioylivoiman saavuttamista toimintaympäristössä sekä sen ylläpitoa yhdessä kyberpuolustuksen suorituskykyjen kanssa. Se ei kerro, mitä informaatiopuolustuksen suorituskyvyt ovat.
Puolustusvoimat kykenee tunnistamaan informaatiovaikuttamisen ja vastaamaan sen uhkaan, selonteko jatkaa. Selonteko ei kuitenkaan erittele, miten tämä tapahtuu.
Selonteko selittää, että informaatiopuolustuksella vahvistetaan pelotetta ja valmistaudutaan poikkeusoloissa tukemaan Suomen alueelle kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen torjuntaa osana Puolustusvoimien operaatioita. Tästä syntyy käsitys, että informaatio on poikkeusolojen tukitoimi, jota käytetään vain sodassa. Määritelmä jää suppeaksi, eikä oikein vastaa todellisuutta, jossa informaatio on koko ajan ympärillämme ja tekee vaikutuksiaan.
Selonteon selitysosion mukaan informaatiopuolustus ja informaatiovaikuttamiseen vastaaminen on läpileikkaavaa toimintaa, joka edellyttää kykyä ja toimivaltaa informaatioympäristön seurantaan, tiedon jakamiseen ja vaikuttamiselta suojautumiseen sekä kykyä omiin vastatoimiin informaatioympäristössä yli hallinnonalojen ja yhdessä yksityisen sektorin kanssa. … Jos kyseessä on erityisen laaja ja hallinnonalojen rajat ylittävä vaikuttamistilanne tai muu erityistilanne, johon liittyy informaatiovaikuttamista, valtioneuvoston kanslia voi yhteensovittaa yhdessä muiden hallinnonalojen kanssa vaikuttamiseen vastaamista ja siihen liittyvää strategista viestintää.
Näin informaatiopuolustus sekoittuu herkästi strategiseen viestintään, mikä tarkoittaa viranomaisten ja valtiohallinnon tekemää pitkäkestoista ja tavoitteellista viestintää. Strategista viestintää voi olla esimerkiksi maakuvabrändin luominen.
On selvää, että informaatiovaikuttamiseen varauduttaessa ja vastattaessa strateginen viestintäkin on erittäin tärkeää. Jos valtion toimijat eivät pelaa joukkueena samaan maaliin omilla työkaluillaan, voi äkkiä alkaa näyttää siltä, että vasen käsi nyrkkeilee samalla kun oikea käsi tanssii flamencoa.
Puolustusselonteko linjaa, että puolustusministeriö vastaa puolustuskykyyn kohdistuvaan informaatiovaikuttamiseen yhdessä Puolustusvoimien ja liittolaisten sekä kokonaismaanpuolustuksen eri toimijoiden kanssa.
Yhdysvaltojen ja Naton määritelmissä informaatio-operaatiot kuitenkin ovat informaatioympäristöön liittyviä sotilaallisia toimenpiteitä, joilla pyritään vaikuttamaan vastustajan, potentiaalisen vastustajan tai muun kohdeyleisön tahtoon, tilannetietoisuuteen ja toimintakykyyn. Lisäksi informaatio-operaatioihin kuuluu oman toiminnan suojaaminen vastustajan vastaavalta toiminnalta.
Uhilta suojautuminen tietysti mainitaan informaation yhteydessä myös selonteossa. Näin: informaatioulottuvuuden uhkiin vastaaminen ja informaatio-operaatioiden toteuttaminen osana MDO- eli multi domain operations -toimintamallia edellyttävät, että Puolustusvoimilla on teknologialtaan ja menetelmiltään ajantasaisina pidettävät informaatiopuolustuksen suorituskyvyt sekä selkeät ja ajantasaiset toimivaltuudet. Informaatiopuolustuksen suorituskyvyillä tuetaan yhdessä kyberpuolustuksen suorituskykyjen kanssa toimintaympäristön informaatioylivoiman saavuttamista ja ylläpitoa.
Informaatiovaikuttamisen havaitsemisessa ja siihen vastaamisessa tehdään yhteistyötä eri ministeriöiden ja hallinnonalojen kesken, selonteossa sanotaan. Näin on ollut jo useita vuosia tai ainakin siitä lähtien, kun Valtioneuvoston kanslia ja ulkoministeriö tilasivat ministeriöiden viestintäjohdolle aiheesta koulutuksen Yhdysvalloista vuonna 2016.
Selonteon mukaan uhkiin vastaaminen edellyttää, että viranomaisten ja yksityisen sektorin toimia koordinoidaan ennakoiden. Ennakointi tosin edellyttää, että tiedetään mihin varautua.
Informaatiouhkien ennaltaehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä yhteisen tilannekuvan, vastuiden ja toimintatapojen täsmentämiseksi laaditaan kansallinen informaatiopuolustuksen ja informaatiovaikuttamiseen vastaamisen konsepti eli informaatioturvallisuuden konsepti.
Konseptista selonteko ei linjaa mitään. Yleisen määritelmän mukaan konsepti on mahdollinen ratkaisuajatus tai käsiteluonnos, jolla on vaihtelevia kypsyysasteita. Eli jotain aika epämääräistä.
Monet informaatiokentän ja puolustuspolitiikan toimijat ovat osoittaneet huolensa siitä, että Suomen informaatiopuolustus on levällään kuin ”Jokisen eväät”. Viimeisimpänä asiaan tarttui Suomen kuvalehti joulukuun alussa. Silloin monet lehden haastateltavat kertoivat pettyneensä siihen, miten informaatiopuolustuksen tarpeet huomioitiin Petteri Orpon hallitusohjelmassa: hallituskumppani perussuomalaisten edustajat nimittäin vesittivät asian. Verkkouutisten lähteiden mukaan eräät heistä olivat tulkinneet, että informaatiopuolustuksen kehittäminen voisi viedä heiltä ja heidän äänestäjiltään ilmaisunvapauden.
Mitään strategiaa uusi puolustusselontekokaan informaatiopuolustuksen järjestämiseksi tarjoa.
Ruotsissa informaatiovaikuttamisen ja psykologisten operaatioiden uhkiin on vastattu perustamalla maan huoltovarmuuskeskuksen yhteyteen Psykologisen puolustuksen virasto. Ranskassa vastaavaa tehtävää hoitaa puolustusministeriön alainen Viginum. Suomessa tämän suuntaista tutkimus- ja analyysitoimintaa havittelee itselleen Huoltovarmuuskeskus. Selvää ei kuitenkaan ole, miten Huoltovarmuuskeskuksen tehtävät jakautuisivat Valtioneuvoston kanslian ja Puolustusvoimien informaatiopuolustuksen kanssa.
Saman suuntainen ”päiden koliseminen yhteen” on vaivannut pitkään myös Suomen kyberpuolustuksen järjestelemistä. Kokonaisvastuuta ei ole jaettu, ja Puolustusvoimat vastaa rauhan ajassa ensi sijassa omasta kyberpuolustuksestaan. Sodan aikana on sitten toinen juttu.
Venäjälle on ominaista taivuttaa sodan ja rauhan rajamaastoa. Eräs turvallisuuslähde kuvaili Venäjän hybriditoimintaa aiemmin kuluvalla viikolla näin: se etsii demokraattisesta järjestelmästämme ne kolot, jotka jäävät meidän vastuidemme ja toimivaltuuksiemme välille ja upottaa tikarinsa näihin pehmeisiin kohtiin. Tällä tavoin syntyy harmaa vaihe: tila, jossa emme ole sodassa mutta rauhastakaan ei voi puhua.
Puolustusministeri Antti Häkkänen aloitti puolustusselonteon julkaisua koskevan tiedotustilaisuuden toteamalla, että turvallisuustilanne on vakava ja voi muuttua nopeasti.
Kuka vastaisi Suomen informaatiopuolustuksesta harmaassa ajassa? Tilannehan voi muuttua nopeasti.
