Verkkouutiset

Varsinaissuomalaista metsäkatoa 1900-luvun alusta. Kuva: Timo Mäkinen

Suojellaan vaihteeksi ihmisluontoa

Meillä on liian paljon rakentamatonta luontoa, eikä se rakennettu luontokaan ole kauneudella pilattu.

Otsikolla ”Pientaloalueet tuhoavat luontoa” Helsingin Sanomat tiedotti selvityksestä, jossa vertailtiin erityyppisiä asuinalueita kestävän kehityksen näkökulmasta. Selvityksen tulokset eivät yllättäneet. Onhan itsestään selvää, että mitä tiiviimmin jengiä pakataan korkeisiin betonikoppeihin, sitä enemmän jää tilaa liito-oraville, itikoille ja sienirihmastolle.

Vaikka kysymys ei ollut mistään tämän kummemmasta, minua jäi vaivaaman otsikon väite luonnon tuhoamisesta. Olen nimittäin aina kuvitellut, että me ihmiset olemme osa luontoa siinä missä muutkin otukset. On jotenkin itsekeskeistä tehdä absoluuttinen pesäero meidän ja muiden eläinten kesken. Kun hämähäkki punoo verkon tai pääskynen rakentaa pesän, tuhoavatko nekin luontoa samalla tavalla kuin jos Jussi kuokkii peltoa tai Pekka rakentaa saunan?

Minusta kummatkaan eivät tuhoa luontoa vaan muokkaavat sitä omien tarpeidensa mukaisesti. Ainoa ero on se, että muut eläimet toimivat pitkälti vaistonvaraisesti. Ihmiset käyttävät harkintaa, yhteistyӧtä ja teknologiaa, joka on kehittynyt vuosituhansien saatossa. Pelkästään yhden sukupolven elinaikana asuinrakennusten ja -aluiden ekologisuus on parantunut valtavastii. Tapamme rakentaa haaskaa energiaa ja muita resursseja huomattavasti vähemmän kuin 40 vuotta sitten. Kehittyvän joukkoliikenteen sekä kasvavan pyӧräilyn, etätyӧskentelyn ja sähkӧautojen myӧtä urbaanista pendelӧinnistä koituvat päästӧt ja ruuhkat vähentyvät entisestään tulevaisuudessa.

Olemme siis oppineet muokkaamaan elinympäristӧämme tavalla, joka huomioi muut eläimet ja eliӧt entistä paremmin. Tässä mielessä ihminen on maapallon huomaavaisin eläin. Vancouverissa, Kanadan länsirannikolla sukeltajalle tuomittiin hiljattain yli 9000 euron sakot kun hän oli veneillyt liian lähelle miekkavalaita. Voisitko kuvitella apinalauman rankaisevan lajitoveriaan siitä, että se häiritsi jonkin harvinaisen linnun soidinmenoja? Kyllä me ihmiset vaan ollaan harvinaisen epäitsekkäitä elukoita.

Palataan siihen tuoreeseen selvitykseen: Kerrostaloihin verrattuna omakotitalojen rakentaminen 10 000 helsinkiläiselle tuottaa enemmän ”metsäkatoa” koska pientaloalueet vaativat enemmän tonttimaata asukasta kohden. Voidaan kuitenkin aiheellisesti kysyä, onko metsäkato mikään todellinen ongelma pääkaupunkiseudulla. Itse asun ulkomailla, mutta lennän Koti-Suomeen noin pari kertaa vuodessa. Tästä vinkkelistä metsäkatoa on vaikea havaita. Tyypillinen ulkomaalaisten kanssamatkustajien kommentti on päinvastainen: Ilmasta katsottuna Helsinki muistuttaa Alaskan aarniometsää enemmän kuin eurooppalaista metropolia – ja hyvä niin!

Minun on siis vaikea hyväksyä oletusta, että pääkaupunkiseudulla tulisi huolehtia metsäkadosta. Meillä on pikemminkin liian paljon rakentamatonta luontoa, eikä se rakennettu luontokaan ole kauneudella pilattu. Vai lӧytyykӧ muka niitä, joiden mielestä Karakallio, Pitäjänmäki, Roihuvuori, Jakomäki, Itä-Pasila, tai Myllypuro ovat esteettisesti miellyttäviä paikkoja?

Myӧnnän auliisti, että nämä ovat viime kädessä maku- ja arvostuskysymyksiä. Joillekin ihmisille koskematon metsä on itseisarvo, jota pitää suojella maailman menolta kuin yliherkkää lasta. Tästä näkökulmasta ehdotankin, että kaavoitetaan korkeita kerrostaloja yksinomaan sellaisiin paikkoihin, joissa ei ole lainkaan metsää tai muuta koskematonta luontoa. Porvoon historiallinen vanhakaupunki olisi loistava kohde. Sehän koostuu lähes yksinomaan pientaloista, jotka – kuten virkamiesten selvityksestä kävi ilmi – tuhoavat luontoa. Puretaan siis Porvoon puutalot ja rakennetaan niiden tilalle Jätkäsaaren ja Kalasataman kaltaisia massiivisia kortteleita.

Tämä idea on tietenkin pähkähullu provokaatio, jonka tarkoitus on osoittaa, että monet meistä arvostavat kaunista ja ihmisläheistä rakennettua ympäristӧä. Historiallisen Porvoon rakentaminen oli hyvä päätӧs siitä huolimatta, että sekin aikoinaan “tuhosi” luontoa ja edisti metsäkatoa. Itse ainakin iloitsen siitä, että Puu-Käpylää tai Pispalan aluetta Tampereella ei tuhottu tiiviimmän yhdyskuntarakenteen saavuttamiseksi. Jos tämä näkӧkulma on kestävä, niin eikӧ meidän pitäisi myӧs kannattaa vastaavaa arvomaailmaa edustavaa uudisrakentamista?

On siis aika lopettaa ihmisluontoa tuhoavien kopperoiden rakentaminen ja ryhtyä kaavoittamaan pääkaupunkiseudun metsiä, niittyjä ja muita kaupunkiympäristӧӧn sopimattomia hukkamaita ihmisläheisten pientaloalueiden rakentamiselle. Ryhdytään vihdoinkin suojelemaan metsien asemesta ihmisiä ahtaiden asuntojen ja brutaalien lähiӧiden aiheuttamalta tuskalta. Me suomalaiset olemme uutteria ja vähään tyytyväisiä luontokappaleita, joiden perustarpeisiin kuuluu viihtyisä elinympäristӧ.

Uusimmat
MAINOS