Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti, sotatieteiden tohtori Antti Paronen arvioi, että Ukraina saattaa rakentaa jatkuvan lännen aseavun turvin operatiivista ratkaisukykyä, vaikka osa avusta meneekin kalustotappioiden korvaamiseen.
– Tämä tarkoittaisi kaluston vastaanottamista, tarkistamista, kouluttamista henkilöstölle ja joukkojen organisointia iskukykyiseksi vastahyökkäysvoimaksi. Tämä on mittava haaste, mutta aseavun jatkuessa antaa mahdollisuuden vastahyökkäyksiin, Paronen pohtii yhteisöpalvelu Twitterissä.
Vaikka venäjä onkin rajannut nyt joukkojensa käyttöä Itä-Ukrainaan, ei se ole hänen mukaansa kyennyt toteuttamaan suurhyökkäysmäistä operaatiota, jossa joukkojen ja tulenkäytön painopiste on onnistuttu luomaan. Tappiot, muiden operaatioalueiden tilanteet, logistiset haasteet ja lukuisat muut tekijät eivät puhu Parosen mukaan suurhyökkäyksen puolesta.
– Tulokset ovat tästä konkreettisin osoitus.
Parosen mukaan venäläisten hyökkäys on toki saavuttanut menestystä, mutta Itä-Ukrainan operaatioalueelle on muodostumassa lähes kulutussodan tilanne, jossa tavoitteita saavutetaan toisen osapuolen välttäessä tappioita.
– Ukrainalaisethan ovat vetäneet ryhmityksiään tämän vaiheen käynnistyttyä ja pyrkineet välttämään turhia tappioita joukkojensa osalta. Sodan muodostuessa tällaiseksi, voi aktiivinen vaihe kestää pitkään, vuosiakin.
Merkittävään muutokseen tarvittaisiin hänen mukaansa hyökkääjän osalta huomattavasti lisää joukkoja tai esimerkiksi aivan uudenlainen lähestyminen ilmaoperointiin.
– Ensimmäinen tarvitsisi res. mobilisointia, toinen doktriinin muutoksia ja täsmäaseita, siis vaikeaa.
Suurhyökkäys. Tätä termiä käytettiin kaksi viikkoa sitten alkaneesta Venäjän operaationsa toiseksi vaiheeksi kutsumasta tapahtumaketjusta. Oheinen karttavertailu osoittaa hyökkäyksen kulusta. 1/ https://t.co/CtSDVx6t75
— Antti Paronen (@AnttiParonen) May 1, 2022