Kansanedustajan ja sotatieteiden tohtorin Jarno Limnéllin (kok.) mukaan Ukrainan sota on siirtynyt uuteen vaiheeseen.
– Kesällä 2025 rintamalinjat näyttävät ulospäin vakaalta – suuria aluevaltauksia ei tapahdu, ja asemasota hallitsee uutisointia. Mutta todellisuudessa sota ei ole pysähtynyt. Se on muuttunut monikerroksiseksi, teknologisesti kehittyneeksi kulutussodaksi, jossa ratkaisevaa ei ole enää pelkästään maaston hallinta, vaan järjestelmien kestävyys, liittolaisten yhtenäisyys ja suurvaltojen poliittinen tahto jatkaa, Jarno Limnéll kirjoittaa Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissaan.
Hänen mukaansa juuri näissä ulottuvuuksissa ratkaistaan koko Euroopan turvallisuuden tulevaisuus.
Venäjän sotilasjohto on Limnéllin mukaan sopeuttanut strategiansa.
– Se ei enää odota nopeaa voittoa taistelukentällä, vaan tähtää lännen uuvuttamiseen. Ukrainan puolustusta pyritään murtamaan ennen kaikkea järjestelmävaikuttamisella: komentoverkkojen lamauttamisella, satelliittiyhteyksien häirinnällä, kyberhyökkäyksillä ja järjestelmien koordinaation estämisellä. Tässä ei ole kyse scifi-teknologiasta – vaan käytännön sotilaallisesta taktiikasta, jonka tavoitteena on tehdä modernista asevoimasta toimintakyvytön. Jos radiolinkit eivät toimi, droonit putoavat. Jos GPS-signaali häiriintyy, asejärjestelmien tarkkuus katoaa. Jos tilannekuva pirstoutuu, komentoketju hidastuu.
Hän huomauttaa, että Ukraina on toistaiseksi onnistunut torjumaan nämä yritykset.
– F-16-hävittäjät ovat nyt operatiivisessa käytössä, Patriot- ja NASAMS-ilmapuolustusjärjestelmiä on siirretty avainalueille, ja satelliittitiedusteluun perustuva tulenjohto toimii. Mutta järjestelmä ei ole itseohjautuva. Se vaatii jatkuvaa länsimaista teknistä tukea, koulutusta, huoltoa ja poliittista sitoutumista. Ilman tätä Ukraina ei pysty ylläpitämään nykyaikaista puolustusta.
Samaan aikaan droonien rooli on kasvanut ratkaisevaksi. Ukraina hyödyntää yhä tehokkaammin pitkän kantaman drooneja syvien iskujen tekemiseen Venäjän alueelle, muun muassa logistisiin solmukohtiin ja öljynjalostamoihin.
– Näillä iskuilla ei vain vahingoiteta materiaalia – niillä mitataan Venäjän kotialueen haavoittuvuutta. Venäjä puolestaan käyttää edullisia, massavalmisteisia kamikaze-drooneja siviilikohteiden ja puolustusasemien kuluttamiseen. Droonien taistelu taivaalla on jatkuvaa – ja niillä on yhä suurempi vaikutus sodan vaikutuksiin ja resurssien käyttöön, Limnéll painottaa.
Kansanedustaja muistuttaa, että Venäjä ei käy sotaa vain Ukrainaa vastaan.
– Se käy hybridisotaa koko Eurooppaa vastaan. Kyberoperaatioita on kohdistettu jo useiden EU-maiden viranomaisjärjestelmiin. GPS-häirintä vaikuttaa Pohjois-Euroopassa, mukaan lukien Suomi. Disinformaatiokampanjat pyrkivät heikentämään kansalaisten luottamusta omaan puolustukseen ja poliittiseen päätöksentekoon. Rajaoperaatiot, järjestelmällinen vaikuttaminen ja energia-aseen politisoitu käyttö ovat osa Venäjän laajempaa strategiaa, jonka tavoitteena on hämärtää rauhan ja sodan rajaa. Tämä on klassista hybridisotaa – mutta nyt pitkäjänteisempää ja systemaattisempaa kuin koskaan aiemmin.
Loppuvuosi 2025 voi hänen mukaansa muodostua sodan suunnan kannalta ratkaisevaksi.
– Jos Ukraina säilyttää torjuntakykynsä ja länsi jatkaa määrätietoista tukea – ei vain asein, vaan myös tiedustelulla, koulutuksella ja taloudellisella selkänojalla – Venäjä voi joutua siirtymään puolustavampaan asemaan. Tällöin voi avautua mahdollisuus neuvotteluihin, jotka eivät perustu alistamiseen vaan tasavertaisuuteen. Mutta jos länsi horjuu, jos Yhdysvaltain sisäpolitiikka aiheuttaa tuen fragmentoitumista tai Euroopassa kasvaa väsymys, Venäjä käyttää tilanteen hyväkseen. Se ei epäröi siirtää painetta seuraavalle rintamalle – myös Itämeren suuntaan.
Limnéllin mukaan Suomen on tässä tilanteessa toimittava strategisesti, ei vain reaktiivisesti.
– Meidän on jatkettava Ukrainan tukemista – se on suora investointi omaan turvallisuuteemme. Samalla on vahvistettava kansallista puolustuskykyä: droonipuolustus, kyberresilienssi ja viestijärjestelmien suojaaminen on nyt nostettava keskiöön. Puolustus on enemmän kuin aseita – se on yhteiskunnan kykyä toimia paineen alla.
Kirjoituksensa lopuksi hän painottaa, että tämä sota ei ole etäinen.
– Se vaikuttaa suoraan myös meihin. Ja se, millaisia päätöksiä teemme nyt, määrittää sen, millaisessa Euroopassa elämme tulevaisuudessa.
