Puheet Ukrainan tukemisesta ovat viime vuosina keskittyneet ohjusten, panssarivaunujen ja tykistöjärjestelmien kaltaisiin kalustotoimituksiin. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että miesvahvuudella on suurin merkitys Ukrainan puolustustaistelulle, eikä siihen liittyviä ongelmia ole saatu ratkaistu uudesta mobilisaatiolaista huolimatta.
Defense Priorities -ajatuspajan tutkija Gil Barndollar huomauttaa, että edes tykistöammukset eivät ole enää suurin haaste. Tykistön tulivoimassa tilanne on tasaväkinen tai paikoin jopa hieman ylivoimainen suhteessa venäläisjoukkoihin. Vuosia kestäneissä taisteluissa kärsittyjä tappioita ei ole sen sijaan saatu korvattua.
– Liikekannallepanojärjestelmässä on edelleen valtavia puutteita. Edes lääkäreitä ja muita terveydenhuollon ammattilaisia ei mobilisoida kuin vain satunnaisesti, vaikka he ovat kriittisen tärkeitä sotilaiden pelastamisessa ja koko armeijan taistelutahdon kannalta, Gil Barndollar kirjoittaa War on the Rocks -sivustolla.
Hänen mukaansa Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on toistuvasti vältellyt pitkän sodan kannalta riittävän liikekannallepanon määräämistä. Kenraali Valeri Zaluznyi kehotti loppuvuodesta 2023 värväämään 500 000 uutta sotilasta, minkä jälkeen hänet erotettiin asevoimien komentajan tehtävästä.
Ukrainan parlamentti hyväksyi lakiesityksen, joka alensi värvättävien alaikärajaa 27 vuodesta 25 vuoteen. Zelenskyi odotti kymmenen kuukautta ja allekirjoitti lain vasta huhtikuussa 2024.
Vielä sodan alussa vaikutti siltä, että Ukrainalla saattaisi olla etulyöntiasema miesvoiman suhteen. Kreml oli haalinut alkuperäiseen hyökkäykseensä 190 000 sotilasta. Kiovaan suuntautuneen operaation epäonnistuttua kävi selväksi, ettei tällainen osasto riitä koko maan valtaamiseen.
Vladimir Putin turvautui poliittisten riskien vuoksi liikekannallepanoon vasta syksyllä 2022 rintaman romahdettua Harkovan alueella Ukrainan vastahyökkäyksen paineessa. Sekavan värväysprosessin myötä sadat tuhannet nuoret pakenivat Venäjältä, mutta rintama saatiin vakautettua Kremlin kannalta äärimmäisen haavoittuvalla hetkellä.
Sota muuttui tämän jälkeen hitaaksi kulutussodaksi, jossa Ukraina on ollut tappiolla jo useamman vuoden ajan.
– Ukrainan kyvyttömyys mobilisoida varhain, nopeasti ja aggressiivisesti on kostautunut. Yhdysvaltain tuen ollessa epävarmaa voi tämä tarkoittaa Kiovalle sodan häviämistä, Barndollar sanoo.
Vuonna 2022 Ukrainan asevoimiin virtasi runsaasti vapaaehtoisia, mutta heidän määränsä väheni sodan jatkumisen myötä. Etulinjan karut olosuhteet ja veriset taistelut eivät houkuta monia.
Ukrainan kannalta vaarana on, että alivahvuiset ja uupuneet yksiköt voivat olla alttiita romahdukselle. Rintamakarkurien määrän kasvu viime vuoden puolella oli asiantuntijoiden mukaan huolestuttava merkki.
Etulinjassa taistelevien miesten keski-ikä on mobilisaatiolaista huolimatta jatkanut kasvuaan.
– Keskimääräinen ukrainalainen jalkaväkimies on tällä hetkellä ainakin 43-vuotias. Monet tätä vanhemmat eivät sovellu etulinjan tehtäviin, joten heitä ei sellaisiin sijoiteta. Ukrainalaisessa prikaatissa voi usein olla vain komppanian tai jopa joukkueen verran nuorempia ja terveempiä sotilaita, jotka kykenevät hyökkäysoperaatioihin, Gil Barndollar sanoo.
– Kurskin rintamalla palveleva lääkintäupseeri kertoi minulle joulukuussa, että hänen pataljoonassaan keski-ikä on 40 vuotta. Haavoittuneiden miesten keski-ikä oli kuitenkin vain 28 vuotta, tutkija jatkaa.