Ruotsissa on viimeistään Venäjän Ukrainaan kohdistaman laajamittaisen hyökkäyksen jälkeen korostettu voimakkaasti parempien itä-länsisuuntaisten liikenneyhteyksien tarvetta. Tämä trendi korostui entisestään, kun Ruotsista tuli Naton jäsen tänä keväänä.
– Ruotsin infrastruktuurissa on aikaisemmin keskitytty pohjois-eteläsuuntaisiin kuljetusyhteyksiin, ja huomio oli pelkästään Ruotsin puolustamisessa, sanoo Ruotsin kokonaismaanpuolustuksen tutkimuslaitos FOI:n puolustuslogistiikan johtava asiantuntija Marcus Tynnhammar Verkkouutisille.
– Nyt huomio on vaihtunut itä-länsisuuntaan – eli miten Norjasta ja Ruotsista toimitetaan sinne saapuneita liittolaisvahvistuksia Suomeen sekä Baltian maihin osana Naton kollektiivista puolustusta.
Naton huippukokouksessa Vilnassa hyväksyttiin viime kesänä salassa pidettävät operatiiviset suunnitelmat kolmelle alueelle – pohjoiseen (Euroopan arktinen alue ja Pohjois-Atlantti), keskustaan (Itämeren alue ja Keski-Eurooppa) ja etelään (Välimeren ja Mustanmeren alue).
Kyse on operatiivisesta suunnittelusta, joka liittyy joukkojen ja suorituskykyjen käyttöön operaatioissa, jos Venäjä tekee hyökkäyksen Naton alueelle.
Nato-Ruotsia voidaan pitää Pohjois-Euroopassa ensisijaisesti solmukohtana, jonka kautta puolustusliitto voi kriisi- tai sotatilanteessa koota Nato-maiden joukkoja ja kalustoa ja siirtää niitä eteenpäin etulinjan valtioihin, kuten Suomeen.
Ruotsin roolina olisi siis tukialueena toimiminen.
– Ruotsissa katsotaan, että Naton operatiivisissa aluesuunnitelmissa sen vastuualueena tulisi olla Euroopan arktinen alue ja Itämeren alue, kertoo FOI:n tutkimusjohtaja Eva Hagström Frisell.
– Ruotsilla on kyvykkäät ilma- ja merivoimat, joita voidaan hyödyntää Suomen puolustamisessa.
Prikaati Suomeen
FOI:n analyytikko Robert Dalsjö arvioi Verkkouutisille jo vuoden vaihteessa, että Nato on kaavaillut Ruotsille velvoitteita operatiivisissa suunnitelmissaan ja joukkorakenteessaan. Hänen kuulemansa mukaan Nato edellyttäisi Ruotsilta kahden maavoimien prikaatin asettamista liittokunnan kollektiivisen puolustuksen käyttöön kriisi- tai sotatilanteessa.
Eva Hagström Frisell vahvistaa arvion.
– Yksi prikaati sijoitettaisiin todennäköisesti (sotatilanteessa) Pohjois-Suomeen ja toinen Baltian maihin, hän sanoo.
Hagström Frisellin mukaan Ruotsilla ei kuitenkaan tällä hetkellä ole tarvittavia joukko-osastoja. Ruotsi varustaa maavoimiaan parhaillaan, ja neljän prikaatin on määrä valmistua vuoteen 2030 mennessä.
Ruotsin roolia ja osallistumista puolustusliiton toimintaan koordinoidaan Naton operatiivisten suunnitelmien puitteissa.
– Tämän kautta selviää lopulta, millä tavalla resursseja allokoidaan. Sitten voidaan suunnitella logistiikka- ja huoltoyhteydet sekä toteuttaa joukkojen harjoitukset, Hagström Frisell kertoo.
Marcus Tynnhammar huomauttaa, että varsinkin Pohjois-Ruotsissa järjestetään paljon harjoituksia, joiden tavoitteena on nimenomaan tehostaa keinoja materiaalin toimittamiseksi Suomeen.
Nordic Response 24 -harjoitus järjestettiin Suomen, Norjan ja Ruotsin pohjoisosissa maaliskuussa.
– Nämä erilaiset harjoitukset antavat hieman osviittaa siitä, millaisia (salaiset) operatiiviset suunnitelmat ovat, Hagström Frisell arvioi.
Itä-länsisuunnan esteettömyys
Marcus Tynnhammar ja Eva Hagström Frisell korostavat itä-länsisuuntaisten liikennekäytävien esteettömyyden olevan erittäin tärkeää Ruotsille, jotta liittolaisvahvistuksia voidaan lähettää itään Naton etulinjan valtioihin.
Ruotsin kaikkien puolueiden valtiopäiväedustajista koostuva puolustuskomissio julkaisi viime kesänä väliraportin, jossa arvioidaan turvallisuuspoliittista ympäristöä ja Nato-jäsenyyden prioriteetteja.
Raportin mukaan Ruotsin ja Naton kannalta on ratkaisevan tärkeää säilyttää yhteydet Pohjois-Amerikkaan. Tässä yhteydessä muun muassa Göteborgin satama on tärkeä. Lisäksi yhteydet keskisen Ruotsin Sveanmaalta Norjan Osloon sekä pohjoisen Ruotsin Jämtlandista ja Norrbottenista Norjan Trondheimin ja Narvikin satamiin ovat tärkeitä.
Siten Göteborgista ja Norjasta Ruotsin läpi kulkevien kuljetusreittien kautta voidaan toimittaa muun muassa Suomeen joukkoja ja kalustoa rauta-, meri- ja maanteitse.
Tosin Suomessa ja Ruotsissa on käytössä erilaiset raideleveydet. Tynnhammar ja Hagström Frisell kuitenkin uskovat, että ongelman kiertämiseksi on varmasti olemassa erilaisia käytäntöjä
– Aiemmin myös päätettiin perustaa uusia varuskuntia näiden reittien varrelle. Tätä kokonaisuutta on kartoitettu sotilaallisen liikkuvuuden, majoituksen ja huollon suhteen. On tärkeää olla varasuunnitelmia ja -vaihtoehtoja, jos jokin yhteys on jostain syystä tukossa, Hagström Frisell sanoo.
– Lisäksi on tärkeää, että tositilannetta varten tarkoitetut liittolaisvahvistukset harjoittelevat tukeutuen näihin reitteihin, jotta maasto tulee tutuksi.
Tynnhammar avaa vielä tarkemmin eri keinoja, joilla joukkoja ja kalustoa voitaisiin kuljettaa Suomeen. Liittolaisvahvistukset liikkuisivat kuorma-autoilla tai junilla Suomen pohjoisosiin.
– Toinen keino on käyttää vesiväyliä ja toimittaa laivoilla materiaalia Ruotsista Etelä-Suomeen. Tähän liittyy kuitenkin enemmän turvallisuushuolia Venäjän Itämeren laivaston vuoksi, hän kertoo.
– Kolmas pääasiallinen keino on kuljettaa vahvistuksia Suomeen ilmateitse, jos ilmatila saadaan turvattua kunnolla.
Infraa ja logistiikkaa vahvistetaan
Ruotsi on vahvistanut infrastruktuuriaan ja rakentanut lisää logistiikkayhteyksiä jo jonkin aikaa, jotta materiaalia voitaisiin toimittaa mahdollisimman tehokkaasti kriisitilanteessa Suomeen.
– Olemme tehneet näin siitä lähtien, kun joukkoja alettiin vetää pois kansainvälisistä operaatioista, kuten Afganistanista ja Malista, Marcus Tynnhammar sanoo.
– Olemme muuttaneet tapaamme ajatella logistiikkaa. Jo ennen Venäjän laajamittaista hyökkäystä Ukrainassa aloimme työstää ja parantaa kansallista logistiikkajärjestelmää Ruotsissa.
Jo nyt on rakennettu muun muassa varastoja ja selvitetty maantie- ja rautatieyhteyksien parantamista ja uusien rakentamista.
– Ruotsin liityttyä Natoon tilanne muuttuu vain siten, että kyse on suuremmista määristä joukkoja ja kalustoa. Mutta varsinainen infra- ja logistiikkaverkosto on jo suunniteltu ja sitä kehitetään jatkuvasti. Se ei ole vielä täysin valmis, mutta olemme hyvin lähellä Naton operatiivisia vaatimuksia, Tynnhammar kertoo.
– Periaatteessa Ruotsin pitää enää sovittaa infra- ja logistiikkakapasiteettinsa yhteensopivaksi Naton kanssa sotilaallisen liikkuvuuden optimoimiseksi liikenteen solmukohdissa.
Tämä on osa salassa pidettäviä operatiivisia suunnitelmia, joten tarkoista joukko- ja kalustomääristä tai reiteistä ei ole tietoa.
Suomen ja Ruotsin jo aikaisemmin alkaneessa puolustusyhteistyössä maat valmistautuivat yhdessä tukemaan Suomen puolustautumista Venäjän hyökkäystä vastaan.
– Nyt koko Nato puolustaisi Suomea mahdollisessa hyökkäyksessä. Liittolaisvahvistusten myötä Suomeen virtaisi paljon enemmän joukkoja ja kalustoa. Apu saapuisi paljon nopeammin kuin esimerkiksi tällä hetkellä Ukrainaan, joka ei ole Nato-maa. Tilanne olisi aivan erilainen, vaikka Suomellakin on pitkä rajaviiva Venäjän kanssa, Tynnhammar toteaa.
”Ruotsi lähettää kaiken mahdollisen avun”
Vaikka Norjasta ja Ruotsista voidaan lähettää tarvittaessa suuri määrä vahvistuksia Suomeen, niin sotilaallinen liikkuvuus ja logistiikka asettavat rajat toiminnalle.
– Ruotsi lähettää tosipaikassa kaiken mahdollisen avun. Mutta yleisesti voidaan todeta, että tällä hetkellä on olemassa tarpeeksi vaihtoehtoja tämän toteuttamiseksi, Marcus Tynnhammar sanoo.
Mutta toimintaa voidaan tietenkin aina tehostaa. Hän mainitsee esimerkkinä malmiradan, joka alkaa Perämeren rannikolta Luulajan kaupungista Ruotsissa ja päättyy Norjanmeren rantaan Narvikissa.
– Se on hyvä rautatie, ja sitä käytetään koko ajan malmijunaliikenteessä. Ongelmaksi muodostuu radan käytön priorisointi sotatilanteessa – käytetäänkö sitä malmi- vai sotilaskuljetuksiin?
– Joidenkin reittien kohdalla voidaan pohtia, voitaisiinko materiaalia kuljettaa osittain sekä rauta- että maanteitse ja niin edelleen.
Kuka maksaa?
Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps.) katsoo, että hallitusohjelmassa sovittua lähes kolmen miljardin euron liikenneinvestointiohjelmaa olisi tarkasteltava uudelleen turvallisuusympäristön muutos huomioiden.
– Meidän on välttämätöntä tarkastella sitä kokonaisuutta uudestaan. Siihen tarvitaan tietenkin koko hallituksen näkemys ja yhteinen päätös, jotta tiettyjä painopisteitä saadaan muutettua. Korjausvelka on kriittisin ja hallitus on sitoutunut taittamaan sen kasvua, mutta sotilaallisen liikkuvuuden ja huoltovarmuuden tarpeet tukevat korostumaan myös, Ranne painotti aikaisemmin Verkkouutisille.
Ministeri korostaa, että kyse on lähes kolmen miljardin euron investointipaketin sisäisistä priorisoinneista. Lisärahaa ei ole tulossa.
– Kun tilanne muuttuu koko ajan, meidänkin on peilattava turvallisuustilannetta siihen, mihin me panemme liikenneinfrassa rahaa.
Hänen mukaansa liikenneinvestointien tarvetta ja priorisointeja tullaan tarkastelemaan jatkossa erityisesti sotilaallisen liikkuvuuden ja huoltovarmuuden näkökulmasta.
Liikenneministeri myöntää, että ”kaikki ei ole ihan siinä kunnossa kuin pitäisi”, mutta ei lähde avaamaan tarkemmin monia yksityiskohtia, koska ne kytkeytyvät turvallisuuspolitiikkaan.
– Väitän kuitenkin, että meillä on vakaa tilanne, kun puhutaan sotilaallisen liikkuvuuden edellytyksistä.
Marcus Tynnhammar korostaa, että Ruotsin hallitus päättää siitä, miten logistiikka- ja kuljetusyhteyksiä käytetään ja millä tavalla infrastruktuuria vahvistetaan.
Seuraavana askeleena pitää selvittää, kuka maksaa tämän kaiken.
– Nato ja Ruotsin asevoimat eivät päätä näistä asioista. Nato-maat kuitenkin sopivat keskenään, mitä yhteyksiä kannattaa käyttää ja miten niiden vahvistaminen maksetaan.
Eva Hagström Frisell katsoo, että sotilaallisen liikkuvuuden ja huoltovarmuuden vahvistaminen Ruotsissa pitää sitoa valtion budjetin laadintaan ja priorisointiin. Varsinaiset puolustusmenot, jotka ovat virallisesti Naton minimivaatimuksen mukaiset kaksi prosenttia kansallisesta bruttokansantuotteesta, on eri asia.
Hän mainitsee myös mahdollisuuden hakea rahoitusta Euroopan unionin eri välineiltä.
Suomi sai hiljattain EU:n rahoitusta seitsemälle sotilaallisen liikkuvuuden hankkeelle yhteensä 39,45 miljoonaa euroa.
Rahoitusta saatiin maanteiden parantamiseen ja lastausramppien rakentamiseen satamissa. Mukana on sekä valtion että muiden toimijoiden hankkeita. Hankkeet tukevat huoltovarmuutta ja turvallisuutta.