Lapin sota oli alueella eläneille sota kaikessa kauheudessaan, toteaa Sodan ja rauhan keskus Muistin toimitusjohtaja Olli-Pekka Leskinen Helsingin sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan.
Leskisen mukaan Aku Louhiniemen ohjaama Lapin sota-elokuva tuo esiin puhuttelevalla tavalla nuorten suomalaissotilaiden ja saksalaisille työskennelleiden naisten kokemuksia sodasta.
Hän vastaa elokuvakriitikoille, jotka moittivat elokuvan hitautta ja pitkiä kävelykohtauksia.
– Mielestäni ne kuvaavat hienosti juuri sitä, mitä monet joutuivat sodassa kokemaan. Sotaan kuului jatkuvaa kulkemista, odottelua ja epätietoisuutta.
Leskinen kehuu muun muassa elokuvan puvustusta ja pieniä yksityiskohtia. Hän sanoo niiden lisäävän elokuvan uskottavuutta ja auttavan katsojaa uppoutumaan kyseiseen aikaan. Lisäksi hän pitää elokuvaa ”upeana vastapainona monille tämän päivän nopeatempoisille elokuville”.
Lapin sotaa on käsitelty jo jonkin verran 2000-luvun historiantutkimuksessa. Erityisesti saksalaisten sotilaiden ja paikallisen siviiliväestön välisestä vuorovaikutuksesta on kirjoitettu. Leskisen mukaan ”tutkimus auttaa ymmärtämään niitä olosuhteita, joissa naiset tekivät omaa elämäänsä koskevia valintoja”.
– Työnteko ja ystävyys ulkomaalaisten kanssa olivat vieneet heidät tilanteeseen, jonka seurauksia he eivät olleet osanneet kuvitella. Elokuvassa he joutuvat huoriteltuina ja maanpettureiksi leimattuina pelkäämään Golgatan tiellään tapetuksi tulemista tai kuolemantuomiota.
Leskinen katsoo, että elokuva kertoo saksalaisille työskennelleistä naisista hyvin ja totuudenmukaisesti.
– Pidän erittäin tärkeänä sitä, että elokuva tuo nämä ihmisten kokemukset ja historian suuren yleisön nähtäväksi. Historia auttaa meitä ymmärtämään myös tätä päivää, ja elokuva auttaa käsittelemään omia ennakkoluulojamme ja tunteitamme.
Lapin sota sai ensi-iltansa 23.10.