Verkkouutiset

Siviilejä tuhotaan tarkoituksella: Näin julmuus kuuluu Venäjän strategiseen ajatteluun

Siviiliväestölle tuotettava tuska on arvostetun asiantuntijan mukaan Moskovan sodankäynnin keskeinen väline.
Heikki Hakala
Heikki Hakala
Extra

Toinen toistaan järkyttävämmät tiedot kaupunkien ja kylien silmittömästä tuhoamisesta, kidutuksesta, raiskauksista, teloituksista ja pakkokyydityksistä ovat leimanneet kansainvälistä uutisvirtaa Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan ensi päivistä lähtien. Todisteita systemaattisista sotarikoksista kertyy päivä päivältä enemmän, eikä sen pitäisi tulla nimekkään brittiläisen Venäjä-asiantuntijan Keir Gilesin mukaan kenellekään yllätyksenä.

– Yllättävää on pikemminkin se, kuinka moni on juuttunut kauhistelemaan sitä, että Venäjä toimii vastoin kansainvälistä humanitaarista oikeutta, että se tekee sotarikoksia ja julmuuksia, Chatham House -ajatushautomossa toimiva Giles sanoo Verkkouutisille.

– Olisi tärkeää ymmärtää, että Venäjän nimenomaisena tavoitteena on aiheuttaa siviiliväestön keskuudessa mahdollisimman paljon kärsimystä ja kurjuutta, jotta ihmiset luopuisivat vastarinnasta ja painostaisivat presidentti Volodymyr Zelenskyin hallintoa lopettamaan taistelut, hän toteaa.

Hyökkääjä toimii hänen mukaansa juuri siten, kuin venäläiset sotilassuunnittelijat ovat jo vuosien ajan suunnitelleet ja myös varsin avoimesti kertoneet.

– Tiedämme, mitä he haluavat tehdä, koska he ovat kuvailleet sitä hyvin yksityiskohtaisesti sodankäyntiä ja strategisen voiton saavuttamista käsittelevissä teorioissaan. Julmuus on Venäjän strategisen ajattelun ytimessä. Eräs tapa on tuhota mahdollisimman totaalisesti se kriittinen infrastruktuuri, jota siviiliväestö tarvitsee voidakseen elää, hän painottaa.

Iskut mahdollisimman haavoittuviin siviilikohteisiin eivät siis ole sodankäynnin oheisvahinko, vaan keskeinen ja lukemattomissa aiemmissa sodissa koeteltu venäläinen tapa.

Keir Giles vieraili tällä viikolla Helsingissä esittelemässä tuoreinta tietokirjaansa Venäjän sota jokaista vastaan (Docendo 2022).

Kärsimystä ja kuolemaa

Ukrainan asevoimien puolustustaistelussaan saavuttama menestys on Keir Gilesin mukaan kiistatonta sinänsä, mutta saattaa myös olla omiaan luomaan liiallista optimismia lännessä.

– Tätä sotaa ei voiteta eikä hävitä yksinomaan taistelukentällä. Venäjän operaatio perustuu siihen normaalille ihmiselle vastenmieliseen logiikkaan, että tuottamalla rintamalla taistelevien sotilaiden perheille niin paljon kurjuutta, kärsimystä ja kuolemaa kuin suinkin mahdollista he lopulta sanovat, että nyt riittää, ja alistuvat kaikkiin hyökkääjän sanelemiin ehtoihin, hän sanoo.

– Lännessä on oltu liian taipuvaisia ajattelemaan, että Ukraina voi jatkaa taisteluaan loputtomiin, vaikka sillä ei olisi enää keinoja pitää kansaansa hengissä, ja että se olisi jollain tavoin toissijaista suhteessa siihen, mitä taistelukentällä tapahtuu, mitä se ei valitettavasti suinkaan ole, hän toteaa.

Sodan aloittanut Vladimir Putin ja hänen ympärillään olevat ihmiset näyttävät Gilesin mukaan edelleen uskovan Venäjän voittoon. Jos niin ei olisi, Kreml todennäköisesti hakisi jo huomattavasti aktiivisemmin ulospääsyä neuvotteluteitse jonkin näennäisesti saavutetun voiton varjolla.

Keir Giles. LEHTIKUVA / MARKKU ULANDER
Imperialistinen identiteetti

Oli sodan lopputulos mikä tahansa, on Gilesin mukaan syytä pitää visusti mielessä, että Venäjä on edelleen olemassa, eikä sen aiheuttama uhkakaan yhdessä yössä katoa.

– Millaiselta Venäjä sodan jälkeen näyttääkin, tehtävämme säilyy samana: meidän on tehtävä kaikkemme, jotta voimme minimoida Venäjän kyvyn aiheuttaa vahinkoa omille naapureilleen ja muille suvereeneille valtioille, hän sanoo.

Mielikuva Venäjästä imperiumina on vuosisatojen kuluessa iskostunut syvälle venäläiseen identiteettiin, eikä se Gilesin mukaan välittömästi väisty, nousipa maan johtoon kuka tahansa. Venäjän kielteisestä kehityksestä pitkään varoitellutta brittitutkijaa moitittiin vielä taannoin ylenpalttisesta pessimismistä ja russofobiasta, mutta viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet hänen olleen oikeassa.

– Venäjä ei ole pystynyt käsittelemään itseään normaalina maana, jolla ei ole oikeutta hallita naapureitaan eikä toteuttaa imperialismiaan kolonialistisilla valloitussodilla. Kuten olemme nähneet, tämä on ollut suuri järkytys Euroopalle, sillä koko mentaliteetti kumpuaa aivan toiselta vuosisadalta. Ellei Venäjä tule perusteellisesti lyödyksi, ei ole mitään syytä olettaa, että tämä asetelma muuksi muuttuisi.

Se, että Venäjä tulisi lyödyksi nimenomaan nyt meneillään olevassa sodassa, on Gilesin mielestä aivan realistinen skenaario sillä edellytyksellä, että lännen tuki Ukrainalle on riittävän päättäväinen ja vahva.