Arvioin koulutuspolitiikan näkökulmasta, millaisia uudistuksia ja politiikkaa voisimme odottaa sinipunan tai vaihtoehtoisesti perusporvarihallituksen johdolla.
Kokoomuksen ja SDP:n suurin koulutuspoliittinen ristiriita on viime vuosina kiteytynyt oppivelvollisuuden pidentämiseen. Kun tämä uudistus on nyt tehty, peruutuspeiliin katsomiseen tuskin kenelläkään on halua, vaikkakin uudistuksen valuviat on korjattava. Katseet halutaan nyt vihdoin kohdistaa koulutuspolun alkupäähän, varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen sekä oppimisen tuen varmistamiseen kaikille. Näissä ehkä vähän yllättävästi em. puolueiden koulutuspoliittisista ohjelmista löytyy monia yhteisiä peruslinjauksia.
Sinipunahallitus välttäisi koulutusleikkauksia ja kohdistaisi uusia resursseja erityisesti perusopetukseen ja TKI-tiekartassa yhteisesti sovittuihin toimiin, joihin SDP on Matias Mäkysen ja kokoomus Kai Mykkäsen sanoin näkyvästi sitoutunut. Tässä lienee suurin ero perussuomalaisiin, joiden koulutuspoliittinen ohjelmakin keskittyy pelkästään peruskoulun ja ammatillisen koulutuksen korjaamiseksi. Riikka Purra (ps.) nosti usein vaalitenteissä esiin juuri ammatillisen koulutuksen, ja peruskoulun osalta suurin ongelma tuntuu olevan perinteinen kurinpalautus – tarvitaan ”rajat ja roti”.
Varhaiskasvatuksen voimaan uskotaan sinipunapuolueissa vahvasti ja siihen osallistumista pyrittäisiin edelleen lisäämään ja varhaiskasvatusmaksuja alentamaan. Kokoomus vaatii työrauhaa varhaiskasvatuslain ja kelpoisuusvaatimusten toimeenpanoon. Kiistaa tulisi yksityisen varhaiskasvatuksen asemasta, sillä kokoomus haluaa uudistaa varhaiskasvatuksen palveluseteliä koskevan lainsäädännön yhdenvertaiseksi kaikille, kun taas SDP nostaa voitontavoittelunkiellon tavoitteeksi.
Koulutuskenttä on toivonut tulevalla vaalikaudella ennen kaikkea työrauhaa varmistaa aiemmin tehtyjen uudistusten laadukas toimeenpano. Tämä viesti on selvästi kuultu monissa puolueissa. Yksi uudistus saa kuitenkin vankkaa tukea joka suunnasta: onkin lähes varmaa, että esiopetus muuttuu kaksivuotiseksi ensi vaalikaudella, kunhan siihen löydetään pysyvä rahoitus. Koska esiopetusta annetaan pääosin henkilöstöpulasta kärsivissä päiväkodeissa, uudistuksen toteuttaminen ei silti ole mikään läpihuutojuttu.
Keskustelu oppimistulosten laskusta on herättänyt puolueet ja nostanut perusopetuksen keskiöön. Vuonna 2016 voimaan tullutta opetussuunnitelmaa kutsutaan edelleen ”uudeksi opetussuunnitelmaksi”. Normaalisti opetussuunnitelmaa on uudistettu noin 10 vuoden välein, mutta nyt ei näytä siltä, että kellään on halua aloittaa uuden valmistelu, jotta se voisi tulla voimaan vuonna 2026. SDP puhuu vain opsin päivityksestä, mutta ehdottaa ensin perusopetuslain parlamentaarista kokonaisuudistusta. Kokoomus haluaa alakouluun enemmän aikaa perustaitojen oppimiseen ja ehdottaa 2-3 vuosiviikkotuntia lisää. Molemmat haluavat uudistaa oppimisen tuen, joka jäi Sanna Marinin (sd.) hallitukselta tekemättä.
Kokoomus on perinteisesti ollut lukiopuolue ja ehdotuksiin kuuluu muun muassa taito- ja taideaineiden lukiodiplomin kehittäminen korvaamaan yksi pakollisista yo-tutkinnon kokeista sekä englanninkielinen yo-tutkinto. SDP:n tai Perussuomalaisten ohjelmaa juuri mahdu sanaa lukio.
Kiinnostavaa on nähdä, tehdäänkö korkeakoulupolitiikassa täyskäännös takaisin kohti huippuyksiköihin panostamista. Keskustan korkeakoulupolitiikkaa ohjasi puhtaasti aluepolitiikka, minkä seurauksena korkeakouluille jaettiin uusia tutkintovastuita ja aloituspaikkoja ympäri maata. Kokoomuksen ja SDP:n yhteistyöllä vahvistettaisiin tieteellisesti vahvoja ja kansainvälisesti houkuttelevia osaamiskeskittymiä suurissa yliopistokaupungeissa. Korkeakoulujen aloituspaikkoja saatettaisiin kohdentaa myös enemmän eteläiseen Suomeen, erityisesti pääkaupunkiseudulle.
Osaajapulan ratkaisuja on odotettu jo vuosia. Marinin hallitus ei onnistunut ratkaisemaan jatkuvan oppimisen haasteita eikä ulkomaisen työvoiman saatavuutta. Perussuomalaisten kanssa ratkaisun löytyminen tähän olisi vaikeampaa kuin SDP:n.
