– Tieto hallituksen aikeista on tyrmäävä. Tässä ei ole kyse suurista rahoista, vaan enemmänkin kyse on kansalaisten yhdenvertaisuudesta, sanoo Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.).
Hänen mukaansa työolojen mukauttaminen on ymmärrettävä laajasti.
– Se ei ole vain näkö- tai kuulovammaisen tai liikuntaesteisen apuvälineiden hankintaa, vaan siihen sisältyy myös esimerkiksi muistisairaiden työkyvyn tukeminen. Tällä hetkellä käytäntö on, että muistisairausdiagnoosin jälkeen henkilö siirtyy lähes automaattisesti eläkkeelle, vaikka kognitiivisen mukauttamisen avulla hänellä voisi olla useita työvuosia edessään, perustelee Mäkisalo-Ropponen kysymystä.
Työpaikan olojen mukauttaminen on työnantajalle maksettava tuki, jotta kynnys palkata vammainen tai osatyökykyinen madaltuisi.
– Tuen käyttö on vähäistä, mutta tarkoitus kannatettava. Tukea ei pidä poistaa, vaan kehittää, sanoo työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Tarja Filatov (sd.).
Hän toteaa, että uusi teknologia mahdollistaa vaikeastikin vammaisen ihmisen osaamisen hyödyntämisen, mutta se saattaa vaatia teknologisia investointeja.
– Yrittäjät eivät investoi, koska ”edullisempia” työntekijöitä on tarjolla. Valtiovallan tulee muuttaa tehottomia yritystukia, jotta niiden avulla vammaisten ihmisten rekrytointi helpottuu, jatkaa Filatov.
Hänen mielestään peruste tuen poistolle eli sen vähäinen käyttö on huono.
Niin ikään Ilmari Nurminen (sd.) on sitä mieltä, ettei tukea pidä poistaa ainakaan vähäisen käytön takia, vaan pikemminkin hallituksen pitäisi laajentaa sitä uusiin käyttötarkoituksiin, joilla kaikki työikäiset pidetään paremmin mukana.
– Hallituksen ei tule lisätä työsyrjintää, vaan päinvastoin ennaltaehkäistä sitä. Ja siihen velvoittaa yhdenvertaisuuslakikin, hän sanoo.
