SDP on gallup-johdossa. Mikä puolue voittaakaan ensi kevään eduskuntavaalit, on sillä edessään suuret sopeutustoimet.
– Nythän tilanne on se, että tämän Orpon hallituksen aikanahan on otettu aika paljon julkisesta taloudesta niin sanotusti löysiä pois, Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n tutkimusjohtaja Ilkka Haavisto sanoo Verkkouutisille.
– Seuraava hallitus ei pysty oikaisemaan julkista taloutta juustohöyläämällä menoja tekemällä pieniä uudistuksia ja maltillisia veronkiristyksiä. Sen on oikeasti kyettävä tekemään suuria uudistuksia.
Haaviston mukaan EVA:n arvo- ja asennetutkimusten tulokset paljastavat, että suomalaiset haluavat saada velkaantumisen kuriin.
– Hyvinvointivaltio halutaan säilyttää, sopeuttamista tuetaan laajasti ja ehkä enemmän leikkausten kuin veronkorotusten kautta. Mutta kun kysytään suurempien menoerien kohdalta, niihin ei oikein saisi kuitenkaan koskea, Haavisto sanoo.
Juuri tämä ristiriita tekee tilanteesta erityisen hankalan SDP:lle, joka johtaa mielipidemittauksia ennen ensi vuoden vaaleja.
Seuraava pääministeripuolue joutuu kovan paikan eteen. Se joutuu tekemään joka vuosi vastaavat sopeutustoimet kuin istuva hallitus on tehnyt koko hallituskautensa aikana.
Demarit ovat olleet vahvasti rakentamassa suomalaista hyvinvointivaltiota. Nyt puolue kuin puolue joutuu punnitsemaan hyvinvointivaltion palveluita, mikä on sen keskiössä ja mikä ylimääräinen menoerä.
Puolue on rajannut omaa liikkumatilaansa. Antti Lindtman rajasi toukokuun lopulla Ylellä, ettei eläkkeisiin kosketa.
– Jos todetaan, että seuraava hallitus ei tule millään tavalla koskemaan eläkkeisiin, niin aika iso osa pelimerkeistä on siinä kohtaa käytetty, Haavisto sanoo.
SDP-veteraani Lasse Lehtisen mukaan SDP:n retoriikassa on kyse vaalipolitiikasta, jolla puolueet haluavat erottautua toisistaan. Hän laskee vaalipuheeksi Lindtmanin puheen siitä, ettei eläkkeistä leikata ja Nasyma Razmyarin ulostulon miljardiluokan veronkorotuksista.
– Kaikki puolueet varovat suututtamasta eläkeläisiä, SDP:n entinen kansanedustaja Lehtinen sanoo Verkkouutisille.
Hänen mukaansa varovaisuus on ymmärrettävää, koska kyse on ”isosta äänestäjäryhmästä, joka käy myös aktiivisesti äänestämässä”.
– Kaikissa puolueissa on tätä. Vaalien alla kun yksittäinen kansanedustaja haluaa varmistella omaa paikkaansa, niin silloin tietysti puheet ja jutut kovenevat ja pitää erottua porukasta.
Haaviston mukaan kysymys ei ole vain säästöistä vaan puolueen identiteetistä. Hänen mukaansa puolueen historiallinen työlinja ja nykyinen julkisten palveluiden puolustaminen eivät aina johda samaan suuntaan.
– SDP:n pitäisi olla ensisijaisesti palkansaajien puolue eikä julkisen sektorin puolue. Työllisyysasteen nostaminen ylöspäin on ratkaisevan tärkeää, ja työlinjaan kuuluvat myös kipeät keinot, Haavisto sanoo.
1990-luvulla Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö löysivät toisensa. Suomi nousi lamasta, mutta Suomessa jäi tekemättä suuria rakenteellisia uudistuksia.
– Lipposen hallitus tuli tilanteeseen, jossa Ahon hallitus oli jo tehnyt raskaimpia ratkaisuja, markka oli devalvoitunut ja talous kääntynyt kasvuun. Samalla Suomessa jäi tekemättä joukko sellaisia uudistuksia, joita Ruotsissa tehtiin jo 1990-luvulta alkaen. Reformeja on tehty liian vähän, liian myöhään ja liian pienesti, Haavisto sanoo.
Lehtinen ja Haavisto katsovat samaa historiaa eri tavoin.
– Kyllä se oli aika lailla Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön tahtotila. He löysivät tietyissä isoissa kysymyksissä toisensa, Lehtinen sanoo.
– Kun vaalit on käyty, niin minä ainakin odotan, että nämä kolme Anttia – Antti Lindtman, Antti Kaikkonen ja Antti Petteri Orpo – kyllä löytävät toisensa siinä samassa hengessä kuin silloin tapahtui.
Haaviston mukaan reformien puutteen takia seuraavan hallituksen tehtävä eroaa olennaisesti 1990-luvun tilanteesta.
– Ruotsi on tehnyt työmarkkinoihin, sosiaaliturvaan, eläkejärjestelmään, paikallishallintoon sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin uudistuksia vuosikymmenten ajan. Suomessa niitä on tehty liian vähän ja liian varovaisesti.
Haaviston mukaan uudistusten lykkääminen ei ole johtunut vain puolueiden tahdosta vaan suomalaisen päätöksenteon rakenteesta.
– Poliittinen toimeenpanovalta on heikentynyt liikaa. Suomessa on riidelty uudistuksista vuosikymmeniä. Monet Orpon hallituksen työmarkkinauudistukset jouduttiin lopulta runnomaan läpi, vaikka niistä oli keskusteltu jo vuosikymmeniä.
Haaviston mukaan hallitusta odottaa vaikeimmat päätökset vuosikymmeniin. Lehtinen uskoo, että taloudellinen pakko ajaa puolueet samaan realismiin kuin 1990-luvulla.
– Joskushan tulee pohjakosketus. Se tuli silloin aikoinaan ja nyt näyttäisi siltä, että se on tullut taas, Lehtinen sanoo.
– Minusta hyvä enteinen merkki tässä on se, että puolueet ovat nyt jo pystyneet sopimaan ainakin muodollisesti tästä velkajarrusta.