Väittelijä Lauri Vuorisen tutkimuksessa ilmenee, että Neuvostoliittoon suuntautuneita sotilasmateriaalihankintoja varten muotoutui huomattavan laaja, nimenomaisesti salaisten valtiosopimusten perustalle rakennettu sopimusten verkosto.
Hänen mukaansa menettely poikkesi siviilipuolen neuvostokaupasta, jossa molemmille osapuolille säännönmukaisesti riittivät julkisten tavaranvaihtosopimusten ja tavaranvaihtopöytäkirjojen pohjalta laaditut hankintasopimukset.
Materiaalihankintoja koskevien valtiosopimusten – korkeimman tason poliittisten tahdonilmausten – solmimiseen ryhdyttiin Neuvostoliiton aloitteesta.
– Neuvostoliiton myöntämällä tavaraluotolla 1960-luvun alkuvuosina tehdyt hankinnat olivat sotilasjohdolle mieluisia, sillä luottovarat kohottivat huomattavasti perushankintamäärärahojen tasoa, kertoo Vuorisen väitöstiedote.
Tavaraluoton pääosan tultua käytetyksi Suomen maataloustuotteiden vienti länsimarkkinoille alkoi vaikeutua 1960-luvun puolivälin lähestyessä. Tutkimuksen mukaan Suomen valtiojohto pyrki purkamaan vientipainetta Neuvostoliittoon, joka kuitenkin vaati maataloustuotekauppojen kytkemistä rahamääräisesti vastaaviin neuvostoliittolaisen sotilasmateriaalin hankintoihin.
Vuorisen mukaan maataloustuotteiden vientiä ja vastaavia sotilasmateriaalihankintoja koskevat järjestelyt sinetöitiin laatimalla useita salaisia valtiosopimuksia vuosina 1964–1966.
– Neuvostoliiton ylimmän poliittisen johdon tavoitteena oli todennäköisesti kahlita Suomi tiukemmin omaan vaikutuspiiriinsä lisäämällä Suomen puolustusvoimien riippuvuutta Neuvostoliiton asetoimituksista.
Tutkimus osoittaa, että Suomen sotilasjohto piti 1960-luvun puolivälissä muotoutunutta hankintajärjestelyä epäedullisena – suoranaisena pakkopaitana.
– Valtiosopimusten mukaiset neuvostohankinnat nimittäin nielivät vuodesta 1966 alkaen keskimäärin yli puolet jo entuudestaan niukoista perushankintamäärärahoista. Suomen sotilasjohto ryhtyi etsimään keinoja neuvostohankintojen radikaaliksi vähentämiseksi tai jopa kertakaikkiseksi lopettamiseksi.
Sotilasjohdon hanke ei kuitenkaan onnistunut, sillä Suomen valtiojohto presidentti Urho Kekkosta myöten katsoi vallinneessa tilanteessa maataloustuotteiden viennin jatkamisen välttämättömäksi.
Valtiotieteiden maisteri Lauri Vuorisen sotahistorian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan Maanpuolustuskorkeakoulun Santahamina-talossa 28. helmikuuta. Väitöskirjan otsikko on Tavaraluotosta idänkaupan pakkopaitaan – Suomen sotilasmateriaalihankinnat Neuvostoliitosta 1959–1970.