Saksan liittokansleri Olaf Scholz ja hänen johtamansa sosiaalidemokraatit ovat osoittaneet saksalaistutkija Constanze Stelzenmüllerin mielestä yhä piinallisemmaksi käyvää heikkoutta suhteessa Venäjään.
SPD-puolueen parlamenttiryhmän puheenjohtaja Rolf Mützenich on luonnehtinut vaatimuksia raskaiden aseiden toimittamisesta Ukrainaan vastuuttomiksi. Sosiaalidemokraattien kärkinimiin niin ikään lukeutuvat Ralf Stegner ja ex-ulkoministeri Sigmar Gabriel ovat torjuneet puolueen aiemman Venäjää myötäilleen linjan arvostelun.
Reaktiot viittaavat Stelzenmüllerin mukaan siihen, että kritiikki on osunut puolueen kannalta arkaan paikkaan.
– Liittokansleri Olaf Scholz itse on käymässä herkkähipiäiseksi. Hän on leimannut ”pojiksi ja tytöiksi” kolme Ukrainassa vieraillutta liittopäiväedustajaa, jotka ovat vaatineet sotilasavun lisäämistä, yhdysvaltalaisessa Brookings-ajatushautomossa työskentelevä tohtori Stelzenmüller kirjoittaa.
– Kylmä totuus on, että kritisoitavaa on paljon. SPD:n olisi pitänyt jo aikoja sitten erottaa Venäjän kaasulobbarina toimiva entinen liittokansleri Gerhard Schröder riveistään. Olisi myös välttämätöntä, että tuomioistuimet tutkisivat itäisen Mecklenburg-Vorpommernin osavaltion pääministerin Manuela Schwesigin ja Gazpromin omistaman Nord Stream 2 -kaasuputkioperaattorin keskinäiset yhteydet, hän sanoo.
– Saksan opportunistinen Venäjä-politiikka ja itse aiheutettu energiariippuvuus – osittain naiivi, osittain syvästi korruptoitunut – on kuitenkin kerännyt innokkaita kannattajia yli puoluerajojen. Se on rohkaissut Kremliä ja mahdollistanut Vladimir Putinin sodan, hän toteaa.
Saksalla erityinen vastuu
Scholzin kunniaksi on Stelzenmüllerin mielestä todettava, että hänen johtamansa hallitus on sitoutunut kunnianhimoiseen sisäpoliittiseen reformiohjelmaan ja että vain neljä päivää Venäjän hyökkäyksen alkamisen jälkeen liittokansleri myönsi maansa energiaratkaisun ja turvallisuuspolitiikan edellyttävän täyttä suunnanmuutosta.
– On vaikea kuvitella, että hänen kristillisdemokraattinen edeltäjänsä Angela Merkel olisi tehnyt kumpaakaan, Stelzenmüller sanoo.
– Jotta Scholzin tempoileva ”liikennevalokoalitio” voisi säilyttää asemansa ja käyttää valtaa tehokkaasti, sen on muutettava tapaansa hallita. Ulkoministeriö on parhaillaan laatimassa kansallista turvallisuusstrategiaa, joka on Saksan ensimmäinen. Se periaatteessa auttaa ilmaisemaan strategiset tavoitteet nykyistä johdonmukaisemmin, hän toteaa.
– Vielä kiireellisempää on kuitenkin se, että liittokanslerinvirastoon on saatava kunnollinen kansallisen turvallisuuden tiimi, joka kykenee neuvomaan ja avustamaan hallituksen päämiestä jatkuvan epävakauden leimaamana aikana. Tämä on tärkeää sitäkin tärkeämpää, koska Saksalla on erityinen vastuu Putinin valloilleen päästämän pahuuden pysäyttämisestä.
