RKP:n puheenjohtaja ja opetusministeri Anders Adlercreutz ilmoitti kuluvalla viikolla tuovansa suomalaisiin kouluihin yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koskevan kehitysohjelman.
Hän sanoi Helsingin Sanomille, että opettajien pitäisi oppia ”tunnistamaan ja purkamaan” eriarvoisuutta tuottavia normeja, rakenteita ja käsitteitä.
Puoluejohtajan avaus oli kuin suora vastaus HS:n viimeviikkoiseen artikkeliin, jossa esiteltiin suomalaisten koulujen ongelmia. Opettajat kertoivat oppilaiden ”jyrkän oikeistolaisista” mielipiteistä muun muassa seksuaalivähemmistöjä tai työttömiä kohtaan. Artikkelin voi tulkita vihjaavan, että porvarihallituksen myötä oppilaiden arvot olisivat äkisti muuttuneet verrattuna pääministeri Sanna Marinin (sd.) kaudella vallinneeseen asenneilmastoon.
RKP:n ilmoitus herätti närkästystä hallituskumppaneissa, sillä Adlercreutzin puheet tulivat monille täysin puskista. Perussuomalaisista kerrotaan Verkkouutisille, että asiasta ei ollut keskusteltu mitään ennakkoon. Opetusministerin perusteena oli, että kehitysohjelma pohjautui hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan ja aiempaan yhdenvertaisuustiedonantoon eikä näin ollen vaatinut ennakkokeskustelua.
Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun RKP:n ja PS:n välille on ilmaantunut kitkaa. Kipinät ovat lennelleet hallituskauden alusta lähtien, ja viime aikoina puolueet ovat kinastelleet muun muassa pysyviä oleskelulupia koskevan lainsäädännön muuttamisesta.
PS:n kannalta RKP:n edellinen puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson oli mieluisampi yhteistyökumppani. Anders Adlercreutzin katsotaan inhoavan ideologisista syistä perussuomalaisia, mikä heijastuu monien asioiden käsittelyyn. PS-lähteet väittävät RKP:n vetävän ajoittain röyhkeästi kotiinpäin tuulivoimahankkeiden ja muiden infrastruktuuriprojektien suhteen. Tämä herättää närkästystä.
Opetusministerin koulualoite liitettiin keskustelussa DEI- eli diversiteettihankkeisiin, jotka kytkeytyvät paljon arvostelua herättäneeseen ”woke-ideologiaan”. Sen ylilyöntejä on käsitelty kuluvan vuoden aikana erityisesti Yhdysvalloissa ja Britanniassa.
Britanniassa jopa työväenpuolueen ministerit ovat arvostelleet ideologisina pidettyjä diversiteettihankkeita esimerkiksi terveydenhuoltojärjestelmä NHS:ssä, johon luoduille DEI-asiantuntijoille maksettiin yli sadan tuhannen euron vuosipalkkoja. Arvostelijoiden mukaan terveydenhuollossa voimavarat olisi parempi suunnata varsinaiseen hoitotyöhön.
Monien oikeustajuun ei sopinut Times-lehden mukaan se, että diversiteettitehtävissä työskenteleville maksettiin kaksi kertaa aloittelevia lääkäreitä enemmän.
Suomen koulujen perustavanlaatuisista ongelmista voi esittää erilaisia arvioita. Monet haasteet eivät välttämättä liitykään oppilaiden ”kylmiin” oikeistolaisiin arvoihin vaan esimerkiksi monikulttuurisuuden lieveilmiöihin.
Ammattilaiset ovat kertoneet esimerkiksi jengikulttuurin ihannoinnista: osa heikosti integroituneista maahanmuuttajataustaisista nuorista näkee rikollisuuden helppona ja jopa ihanteellisena tapana rikastua nopeasti. Koulun auktoriteetteja ei kunnioiteta. Näitä ongelmia on vaikea korjata tai nostaa esiin rasismileiman pelon vuoksi.
Perussuomalaisten piirissä RKP:n diversiteetti-intoa pidetään lisäksi tekopyhänä. Ruotsinkielisten koulujen oppilaat tulevat usein varsin homogeenisistä taustoista verrattuna muihin, paljon monikulttuurisempiin kouluihin.
RKP:n ja perussuomalaisten välinen nahistelu tulee luultavasti jatkumaan, mutta se ei hallitusta kaada. RKP:lle tärkeintä on pysyä mukana hallituksessa – missä vain hallituksessa. PS:llä on puolestaan ote valtiovarainministerin vaikutusvaltaisesta pestistä, eikä gallup-pohjalukemissa rypevä puolue halua missään nimessä uusia vaaleja tai menettää valtaansa oppositiossa.
Molemmat puolueet pitävät puoluekokouksensa kesäkuun puolivälissä, perussuomalaiset Lahdessa ja RKP Vaasassa. Molempien oma ”arkkivihollinen” herättää kuitenkin varmasti keskustelua puoluekokouksen pitkissä kesäilloissa.