Kuntaliiton vaalipaneelissa puolueiden johtohenkilöt olivat samaa mieltä siitä, että kuntien määrä tullaan tulevaisuudessa leikkaamaan. Sen sijaan konkreettisista säästöehdotuksia ei juuri kuultu, vaikka myös kunnat joutunevat ensi kaudella osallistumaan valtiontalouden suuriin sopeutuksiin.
Paneeliin osallistuvat RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz, KD:n puheenjohtaja, maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah, kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen (kok.), keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen, vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Laura Meriluoto, SDP:n varapuheenjohtaja Nasima Razmyar, perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra sekä vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta.
Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että kuntarakenteeseen on välttämätöntä tehdä muutoksia, kun väestö ikääntyy ja joissain kunnissa ei synny enää edes koululuokallista lapsia vuodessa.
Antti Kaikkonen linjasi, että kuntien määrä ei ole 300 ”maailman tappiin asti”.
– Mutta sitä en hyväksy, että se Helsingin kabineteissa määrätään, sanoi Kaikkonen, joka kannatti vapaaehtoisia kuntaliitoksia avitettuna ”porkkanarahalla”.
Riikka Purran mukaan ei ole mahdollista, että Suomessa on neljättä sataa kuntaa muutaman tuhannen asukkaan kunnista suuriin kaupunkeihin, joilla kaikilla on samanlaiset velvoitteet. Purran mukaan tarvitaan ”voimakasta kannustamista sekä velvoitetta” kuntaliitoksiin, samalla perussuomalaiset haluaisivat jakaa kuntien tehtäviä kevyempiin ja raskaampiin.
Myös Sari Essayah katsoi, että joillain kunnilla voisi olla kevyemmät tehtävät ja hallinto jossain muualla. Kunta ei tarvitse sivistysjohtajaa, jos lapsia on ikäryhmässä alle luokallinen, linjasi Essayah.
– Kuntien talous ei ratkea sillä, jos kaksi vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevaa kuntaa laittaa yhteen, huomautti Nasima Razmyar.
Suojellaanko hallintoa eikä palveluita?
Sofia Virta totesi, että väestökehitys on tiedetty iät ja ajat, mutta mitään ei ole saatu aikaiseksi ja nyt on jo kiire.
– Tulevaisuudessa meillä tulee olemaan vähemmän kuntia, reilustikin. Jos kannustaminen ei toimi, on laitettava riittävät velvoitteet, Virta paalutti ja ihmetteli, mitä itseisarvoa on kunnan itsehallinnolla, kun pitäisi olla myös asukkaita, joiden asioista päättää.
Laura Meriluodon mukaan vasemmistoliitto ei kannata pakkoliitoksia. Hän sanoi uskovansa, että tarvittavat ratkaisut ”leveämpiin hartioihin” saadaan tehtyä paikallisesti. Meriluodon mukaan runsas kuntakenttä on tärkeää myös paikallisdemokratialle.
Anders Adlercreutz kyseenalaisti, miksi lähteä muuttamaan kuntien tehtäviä siten, että jokainen kunta voisi edelleen olla olemassa.
– Silloinhan suojellaan hallintoa, eikä palveluita, hän sanoi.
Kaikkonen mainosti elinvoimatoimena keskustan eilen tekemää avausta siitä, että keskushallintoa täytyy uudistaa ja valtaa hajauttaa maakuntiin. Keskusta ajaa nykyisenkaltaisten ministeriöiden lakkauttamista.
Essayah ilmoitti, ettei osta ideaa siitä, että hajauttamalla hallintoa maakuntiin parannetaan niiden elinvoimaa. Essayah piti myös uskomattomana, että kaikista puolueista keskusta esittää maa- ja metsätalousministeriön lakkauttamista.
– Se on se teidän vanha maakuntamalli uusissa kääreissä, Essayah kuittasi eilisen avauksesta Kaikkoselle.
– Ja sitä tuodaan niin kauan, että se saadaan läpi, Kaikkonen julisti vastaukseksi.
Nasima Razmyar huomautti, että keskustan esittämät mullistavat uudistukset nimenomaan maksavat.
– Demarit lähtee siitä, että jollain aikavälillä joudutaan ratkaisuja (kuntarakenteeseen) tekemään, mutta se tapahtuu yhteistyöelementtien kautta.
Anna-Kaisa Ikosen mukaan kokoomus ei tarkastele kuntien tilannetta lukumäärä edellä.
– Haluamme, että on elivoimaisia kuntia ympäri Suomen ja että sivistykselliset perusoikeudet turvataan.
Ikosen mukaan kuntarakenteeseen tarvitaan erilaisia keinoja, niin kannusteita kuin erilaistamista, jossa katsotaan palvelukriteereitä. Kuntaliitosten olisi hyvä olla ensisijaisesti vapaaehtoisia, mutta samalla palvelut pitää pystyä turvaamaan myös kriisikunnissa, esimerkiksi määrittelemällä arviointikriteereitä.
– Että jos näyttää, että palvelut alkavat vaarantua, meillä on mekanismi valtiona puuttua.
Purra kyseenalaisti voimakkaasti keskustan hallintoideat ja viittasi soteuudistukseen.
– Huomasitteko, etteivät nämä 21+1 sotealuetta ratkaisseet alueiden ongelmia, joille on annettu yli 4 miljardia euroa lisää ja pyritty hillitsemään kustannuksia. Eivät nämä teidän hallintohumpat ratkaise mitään, Purra sanoi Kaikkoselle.
Lisäksi rahaministeri oli kitkeränä keskustan vaateille hallinnon karsimisesta.
– Haloo, tällä hallituskaudella on tehty 750 miljoonan euron toimintamenosäästöt hallinnon tehostamiseen ja vähentämiseen, oletteko te kannattaneet niitä, en minä ole ainakaan huomannut, Purra tuhahti.
”Vos meni rikki sote-uudistuksessa”
Rikkinäinen vos- eli valtionosuusjärjestelmä oli paneelissa esillä useaan otteeseen, sillä se kohtelee kuntia hyvin eri lailla, eikä korreloi välttämättä lainkaan kunnan taloudellisen tilanteen kanssa.
Anna-Kaisa Ikosen mukaan vos-järjestelmä meni rikki Sanna Marinin (sd.) hallituksen sote-uudistuksessa ja se on pystyttävä nyt yhdessä korjaamaan.
Adlercreuz havainnollisti, että joiltain kunnilta siirrettiin soteuudistuksessa pois enemmän rahaa kuin mitä sotepalveluiden tuottaminen niille maksoi, ja toisilta vähemmän, mistä epäoikeudenmukaisuus siis nyt kumpuaa.
Esimerkiksi Kemillä on negatiivinen valtionosuus, jossa Kemi joutuu maksamaan valtiolle ja vastaavasti alhaisen kuntaveroaseteen Kauniainen saa vos:ia lähes 2000 euroa per asukas.
Purra kuvaili vos-uudistuksen kaatumista yhdeksi hallituksen pahimmista epäonnistumisista. Sopua oli vaikea saada aikaan, kun parlamentaarisessa yhteistyössä jokaisella oli oma poliittinen lehmä ojassa, Purra sanoi. Kunnat ovat asiasta hyvin eri mieltä sen mukaan, ovatko saamapuolella vai häviäjiä, hän totesi.
Essayah myönsi, että valitettavasti poliittista sopua ei saatu vos-uudistuksesta ja aika loppui kesken.
Razmyarin mukaan vos-uudistus täytyy tehdä seuraavalla hallituskaudella, ja samalla on todettava ääneen, että siinä ”joku häviää”.
Ikonen muistutti, että valtionosuudet muodostavat 12 prosenttia kuntien rahoituksesta. Ikosen mukaan tarvitaan hallituskausien ylittävä näkymä siitä, mitä kunnille tehdään kun väestökehitys- ja taloudelliset haasteet ovat laajoja.
– Pitää olla visio elinvoimaisista kunnista ja siihen tarvitaan erilaisia välineitä, Ikonen totesi.