Vuodesta 2025 on todennäköisesti muodostumassa Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan tärkein vuosi sitten vuoden 2022, jolloin Ukraina onnistui pysäyttämään venäläisjoukkojen etenemisen ja valtaamaan takaisin merkittävän osan miehitetyistä alueista, Viron kansainvälisen puolustustutkimuskeskus ICDS:n tutkija Marek Kohv arvioi.
Ukrainan vuonna 2023 toteuttaman vastahyökkäyksen epäonnistumisesta vastuu lankeaa hänen mukaansa pitkälti lännelle, joka viivytteli riittävän aseavun antamista Venäjän reaktioiden pelossa.
– Alkaneesta vuodesta odotetaan kulutussodan loppuvaihetta, sillä molemmat osapuolet ovat voimavarojensa äärirajoilla, ennen nykyistä tehtäväänsä tiedusteluasiantuntijana Viron puolustushallinnossa ja pääministerin esikunnassa työskennellyt Kohv toteaa analyysissaan.
– Vaikka länsimaat ovat pitäneet Venäjän siirtymistä sotatalouteen vaarallisena, se rasittaa myös venäläisiä itseään. Se kiihdyttää inflaatiota ja korkojen nousua, nielee varoja kaikilta muilta yhteiskunnan osa-alueilta ja iskee pahiten alimpiin sosiaaliluokkiin. Ukrainan talous on puolestaan nojannut vahvasti läntiseen apuun hyökkäyssodan alusta lähtien Venäjän tuhottua tai vahingoitettua suurta osaa kriittisestä infrastruktuurista ja tehtyä monet normaalit liiketoiminnan muodot mahdottomiksi, Kohv muistuttaa.
Ukrainan suurin huolenaihe on hänen mukaansa miehistöpula. Kyse on monimutkaisesta ongelmasta, joka ei ratkea vain mobilisointi-ikää alentamalla, kuten jotkut ovat ehdottaneet. Samaan aikaan presidentti Volodymyr Zelenskyi on kuitenkin korostanut sodan eksistentiaalista luonnetta.
– Jos jokin asia on eksistentiaalinen, herää kysymys, miksi tiettyjä päätöksiä punnitaan yhä muista lähtökohdista. Esimerkiksi talvisodassa 1939–40 Suomi mobilisoi aluksi 21–40-vuotiaat lähinnä pitääkseen talouden toimintakykyisenä, mutta sodan jatkuessa ikähaarukkaa laajennettiin, Kohv huomauttaa.
Vuonna 2024 Ukraina laski mobilisointi-iän 27 vuodesta 25 vuoteen, mutta rintamalla olevien sotilaiden keski-ikä on edelleen 43 vuotta. Nyt valmistellaan uudistusta, jonka myötä rintamalle olisi ilmeisesti tarkoitus värvätä 18–25-vuotiaita miehiä ja naisia.
– Viime vuonna Ukraina yritti muodostaa uusia prikaateja ilman riittävää varustusta olettaen saavansa sitä länneltä. Niin ei kuitenkaan tapahtunut. Siksi nyt keskitytään jo olemassa olevien joukkojen täyteen varustamiseen, Kohv sanoo.
– Varusteet, koulutus ja rintamaolosuhteet heijastuvat suoraan sekä mobilisoitujen joukkojen että koulutuksessa olevien sotilaiden moraaliin. Lännen hidas ja varovainen lähestymistapa sekä epäröinti Venäjän asettamien niin sanottujen punaisten linjojen ylittämisessä ovat johtaneet tilanteeseen, jossa yhä useampi ukrainalainen joko karkaa tai välttelee mobilisointia, hän toteaa.
Jotta Ukrainalla olisi ennemmin tai myöhemmin alkavissa rauhanneuvotteluissa minkäänlaista merkittävää sananvaltaa, sillä on Kohvin mukaan oltava taistelukentällä aloite hallussaan, kun taas Venäjän aseman on heikennyttävä.
– Tällä hetkellä Moskovalla ei ole todellista kannustinta neuvotella. Sen joukot etenevät, eikä se ole luopunut tavoitteestaan alistaa Ukraina. Tulitaukoja Venäjä käyttää petollisesti – ei etappina kohti rauhaa, vaan valmistautuakseen uusiin hyökkäyksiin, Kohv painottaa.
– Kyse ei ole vain alueista, vaan myös koko kansakunnan kohtalosta, kuten Ukraina on johdonmukaisesti korostanut. Kuten Nobel-palkittu Oleksandra Matviitšuk on todennut, Ukraina ei yksinkertaisesti voi hylätä kansalaisiaan miehitetyille alueille, missä heitä kidutetaan, raiskataan, teloitetaan ja kyyditetään muualle. Miehitys on vain sodan jatkoa eri muodossa.
