Keskusteltaessa Ukrainan sodasta huomiota tulisi kiinnittää ennen kaikkea sodan voittamiseen, ei ainoastaan rauhaan, sanoo ranskalainen turvallisuuspolitiikan tutkija, professori Nicolas Tenzer.
Euromaidan Pressin haastattelussa hän huomauttaa, ettei Venäjän presidentti Vladimir Putinin hallinto pyri ainoastaan Venäjän imperialistiseen laajentumiseen. Tämän lisäksi se toteuttaa nihilististä tuhon projektia.
Siksi rauhanneuvottelut Venäjän kanssa ovatkin väärä lähestymistapa, Tenzer huomauttaa. Euroopan tulisi kehittää strategiaa sodan voittamista varten eikä keskittyä rauhan anomiseen Venäjältä, hän sanoo.
– Kuvitelkaa vain, että Ukraina häviäisi sodan. Se merkitsisi Euroopan loppua. Ukrainalaiset puolustavat etulinjaa. He käyvät sitä sotaa, jota muut eurooppalaiset eivät uskalla tai halua riittävästi käydä, hän kommentoi.
Tenzer kuvailee Putinin hanketta Ukrainassa uusimperialistiseksi tai uuskolonialistiseksi.
– Mutta jos sitä tarkastelee vain siitä näkökulmasta, jää hallinnon ydin ymmärtämättä. Sen olemus on tuho — täydellinen tuho — nihilistinen projekti, tutkija huomauttaa.
Kyseessä on hänen mukaansa eräänlainen ”välineellinen rationaliteetti”. Koko venäläinen yhteiskunta keskittyy tähän tuhon projektiin, hän selventää.
– (Putinin) hallinnon varsinainen olemus on tuho. Se on nihilistinen projekti, Tenzer sanoo.
Tutkija mainitsee haastattelussa neljä virhettä, jotka länsimaat ovat hänen mukaansa tehneet Ukrainan suhteen. Ensimmäisenä virheenä Tenzer nostaa esiin länsimaisten johtajien välinpitämättömyyden Venäjän aiemmista rikoksista.
– Chechnya, Georgian Abkhaziassa vuosina 1992–1993 tapahtunut etninen puhdistus, Venäjän joukkojen Syyriassa vuodesta 2015 lähtien tekemät joukkomurhat sekä Ukrainassa ennen vuotta 2022 tehdyt rikokset, tutkija muistuttaa.
Länsimaat eivät ymmärtäneet, että Venäjän näkökulmasta nämä rikokset ovat olleet viesti, Tenzer huomauttaa. Jopa Ukrainassa tapahtuneiden sotarikosten jälkeen länsimaat ovat epäröineet kutsua sotarikoksia oikeilla nimillä, vaikka heidän päinvastoin tulisi puhua niistä päivittäin, hän jatkaa.
Toisena virheenä Tenzer nostaa esiin sen, miten Ukrainan sota on nähty ensisijaisesti alueellisena sotana, kun se olisi pitänyt ymmärtää ennen kaikkea totaalisena sotana tai jopa tuhoamissotana.
Tenzer kertoo kirjoittaneensa jo vuonna 2016 siitä, ettei Putinin kanssa voi neuvotella.
– Monet sanoivat silloin, että olin äärimmäinen sodanlietsoja. Vielä nykyäänkin jotkut johtajat teeskentelevät uskovansa, että Moskovan kanssa voidaan neuvotella ja saavuttaa rauhansopimus. Tämä paljastaa täydellisen älyn ja realismintajun puutteen, Tenzer sanoo.
Kolmantena virheenä hän pitää Moskovan ”pehmeään propagandaan” lankeamista. Osa johtajista uskoi, että Venäjän hallinnon suorempi haastaminen johtaisi kolmanteen maailmansotaan. Tämä ei Tenzerin mukaan kuitenkaan pitänyt paikkaansa.
Viimeisenä virheenä Tenzer pitää sitä, miten länsimaiset johtajat ovat ylläpitäneet mielikuvaa ”Suuresta Venäjästä”. He ovat romantisoineet Venäjää, mikä on estänyt heitä huomaamasta Venäjän todellista luonnetta.
– He vierailivat Venäjällä, mutta eivät tunteneet sitä. He eivät myöskään tunteneet Ukrainaa eivätkä koskaan käyneet siellä — maassa, jossa minä olen vieraillut säännöllisesti kahdenkymmenen vuoden ajan ja seitsemän kertaa 24. helmikuuta 2022 jälkeen, tutkija kommentoi länsimaisten johtajien toimintaa.
Tämä heijastaa tietynlaista kunnioitusta suruvaltaa kohtaan, vaikka Venäjä ei sellainen hänen mukaansa olekaan. Samalla länsimaisten johtajien toiminta ennen vuotta 2022 on näyttäytynyt ”vastenmielisenä halveksuntana” Ukrainaa kohtaan, Tenzer pohtii.