Nykyaikainen sota ei ole mustavalkoinen tila joka kytketään päälle tai pois. Ennen varsinaista kineettistä sotaa tapahtuu paljon, eikä yksikään sota edes ole aivan toisensa kaltainen. Konsultti- ja skenaarioyhtiö Capful kartoitti Sitran tilauksesta Suomen tulevaisuudennäkymiä ja mahdollisia kehityskulkuja osana lähialuettamme ja globaalia järjestelmää neljällä skenaariolla. Mitä tulisi ottaa huomioon? Mihin varautua ja miten? Mitä onnistuminen edellyttää?
Toistuviksi kehityskuluiksi kaikissa skenaarioissa nousivat Suomen strateginen autonomia, kriisinkestävyys, turvallisuuden ja talouden keskinäinen tasapaino, logistiikka ja huoltovarmuus, väestörakenteen dynamiikka sekä alueellinen eriytyminen. Samalla kaikki skenaariot viittaavat siviili- ja sotilaskyvykkyyksien tiiviimpään integrointiin.
Yhteistä kaikissa skenaarioissa ovat seuraavat suositukset: demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa tulee vahvistaa. Lainsäädännön ja hallinnon varautumiskykyä tulee samaten vahvistaa. Huoltovarmuutta on parannettava ja merikuljetusten toimivuus turvattava.
Alla skenaariot esitellään lyhyesti.
1 Uusi kylmä sota
Vakaa, mutta jännitteinen turvallisuusympäristö muistuttaa paljolti nykyhetkeä. Tässä skenaariossa USA ei irtaannu voimakkaasti muusta ”lännestä”. Venäjä ei lähde avoimesti haastamaan yhtenäistä Natoa ja EU:ta, mutta maailmanjärjestys on moninapainen ja Eurooppaan kohdistuva hybridivaikuttaminen jatkuvaa. Maailmankauppa on järjestäytynyt liittolaismaiden väliseksi suuralueelliseksi kaupaksi ja maahanmuutto pitää Suomen väestökehityksen vakaana. Tässä skenaariossa talouskasvu on noin 2 prosenttia ja puolustusmenojen osuus nykyinen 3,5% plus 1,5%. Suomi integroituu yhä tiiviimmäksi osaksi erityisesti EU:n ja länsikoalition talousjärjestelmää. ”Länsiblokin” ulkopuolelta tulevien tuotteiden saatavuus heikentyy ja hinta nousee, jolloin Suomeen syntyy intressi alkaa valmistaa itse osaa tuotteista, joita on ennen tuotu ulkomailta.
Mahdollisuuksina tässä tilanteessa nähdään puolustuspanostukset, jotka eivät näy liian rankasti kansalaisille, mikäli osa rahoitetaan puolustusteknologian viennillä ja osa kohdistuu yleishyödyllisiin infrastruktuuri- ja T&K-investointeihin. Vihreä siirtymä jatkuu ainakin jossain mittakaavassa ”lännessä”, mikä tarjoaa Suomelle mahdollisuuksia esimerkiksi harvinaisten maametallien hyödyntämiseen.
Uhkina nähdään sisäisen koheesion rapautuminen talouden kiristyessä ja maahanmuuton lisääntyessä. Tämä voi aiheuttaa myös poliittisia jännitteitä, jotka heijastuvat päätöksentekokykyyn. Menot vaativat menojen uudelleenkohdistamista, lisävelkaa ja verojen nostamista. Uhka on myös Suomen pääomaköyhyys, kun investoinnit tehdään lainarahalla ja omistus keskittyy ulkomaalaisille toimijoille, eikä suomalaisen puolustusteollisuuden kansainvälinen läpimurto voi olla vaikeaa.
Varautumistoimenpiteinä ehdotetaan laajemman ymmärryksen luominen siitä, mitkä ovat Suomen kaupalliset vahvuudet viennissä. Esimerkiksi puolustuksessa on oltava mahdollisimman integroitunut Naton tapaan toimia, jotta täällä tuotettu materiaali sopii vietäväksi myös muihin liittokunnan maihin. Tutkimus- ja kehitystyöhön tulisi panostaa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa ja tutkimustahojen harkitusti profiloitua tiettyihin ajankohtaisiin aiheisiin. Energiasektori tulee valmistella kestävyysmurrokseen. Hybridiuhkiin tulee varautua ja henkiseen kriisinkestävyyteen panostaa. Yhteiskunnan jakautuminen tulee estää.
Onnistumisen mahdollisuuksia on, arvioi raportti, sillä Suomi on erottamaton ja arvostettu jäsen lännen liittokunnassa, Suomi kohdentaa puolustusmenonsa strategisesti niin, että se tukee maksimaalisesti sotilaallista suorituskykyä ja Suomen talouden ja yhteiskunnan etua. Suomella on myös vahvistunut rooli ja asema EU:n sisäisissä arvoketjuissa, omaa puolustusteollisuutta on onnistuttu kehittämään, omaa kaivos- ja materiaaliteollisuutta on kehitetty vihreän siirtymän ja muiden avaintoimialojen tarpeisiin ja avointa demokratiaa on pystytty turvallisuushuolista huolimatta suojelemaan.
2 Kiina-johtoinen uusglobalismi
Kiina-johtoinen maailmanjärjestys, jossa kauppa asetetaan etusijalle. USA:n ja Naton rooli vähentynyt. Kiinan globaali vaikutusvalta kasvaa. Venäjä uhkailee Eurooppaa ja keskittää voimaa Naton itärajoille, mutta tähän asti Kiina on onnistunut pitämään maan kurissa. Maailmankaupan vapaus ja avoimuus on vahvistunut Kiinan ajaessa vahvasti globalismia. Suomen nykyiset vahvuudet, kuten kaksikäyttötuotteet, ovat aiempaa tärkeämpiä.
Yhdysvaltojen kansainvälinen rooli pienenee sen kärsiessä sisäisestä epävakaudesta. Tämä synnyttää muuttoliikettä ja aivovuotoa, joka voi hyödyttää myös Suomea esimerkiksi tutkijoiden ja ammattilaisten muodossa. Jos Yhdysvaltojen sisäinen epävakaus lisääntyy, voi riippuvuus sen teknologiajärjestelmistä kuten ohjelmistoista ja tilaus- ja toimitusjärjestelmistä muodostua uhaksi. Yhdysvaltojen kaupan ja yhteistyön hiipuminen.
Vihreä siirtymä voi Kiinan vallan kasvun myötä nopeutua, ja jos Venäjä integroidaan takaisin globaaliin järjestelmään, kasvavat turismi ja kauppa.
Naton ja EU:n muutokset ja yhtenäisyyden heikentyminen voivat haastaa Suomen ulkopolitiikan peruspilareita. Suomi ei saa koko liittokunnan tukea Venäjän uhkaan vastaamiseksi, vaan joutuu tukeutumaan samanmielisiin naapureihin. Informaatiovaikuttaminen tulisi olemaan voimakasta sekä Kiinasta että Venäjältä.
Eurooppa joutuu järjestämään oman puolustuksensa. Aseistautuminen painottuukin aseostoihin. Julkisen sektorin rooli pienenee, ja väestönkasvu nojaa pitkälti maahanmuuttoon. Tässä skenaariossa talouskasvu voi olla 2-3 prosenttia, mutta tekijät huomauttavat että näkymä on volatiili. Puolustusmenot ovat noin 5% BKT:sta.
Kansan jakolinjoihin tulisi puuttua ja polarisaatiota ehkäistä, jotta informaatiovaikuttaminen vaikeutuisi. Erityisesti tietojärjestelmien ja yhteiskunnan kriittisiä toimintoja tulisi suojata hybridihyökkäyksiltä ja tietoturvariskeiltä. Uudenlaisessa EU:ssa ja Natossa toimiminen edellyttäisi ja alueellisten liittoumien rakentamista ja varjelemista. Toisaalta tarvittaisiin varovaisuutta ja riittävän ambivalenttia linjaa ulkopolitiikassa, jonka kautta suuret pelaajat pidetään tyytyväisinä.
Suomi voi onnistua esimerkiksi kohdentamalla kasvavia puolustusmenoja hybridi- ja kyberuhkien torjuntaan, rakentamalla toimivat suhteet Kiinaan ja hyödyntämällä maksimaalisesti uudelleen avautuvan globaalin kaupan. Suomi voi valjastaa maahanmuuton palvelemaan talouden ja yhteiskunnan hyvinvointia.
Tämä edellyttää, että kotouttamispolku on selvästi määritelty, se toteutetaan tehokkaasti ja määrätietoisesti ja tavoitteena todella on integroida tulijat osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja työelämää. Koulutukseen ja sivistykseen on panostettava ponnekkaasti ja demokratia pidettävä aidosti houkuttelevana.
3 Suomi osana Baltian sotaa
Suomi on mukana Euroopan ja Venäjän sodassa Baltiassa yhdessä pohjoisten ja itäisten Nato-maiden kanssa. Suomi on samalla vakavan hybridivaikuttamisen kohteena. Väestö vähenee sodan uhkan takia. Yhdysvallat on eristäytynyt, ja Nato on toimimaton ja sirpaloitunut.
Turvallisuusarvot korostuvat. Kriittisten toimintojen ylläpitäminen voi edellyttää tilapäisiä rajoitteita yksilönvapauksiin. Lyhyellä aikavälillä kansalaisten yhtenäisyys ja osallistuminen Baltian tukena korostuu. Pitkällä aikavälillä tapahtuu polarisaatiota, sotaväsymys iskee ja henkinen kriisinkestävyys heikkenee. Sosiaalietuuksien heikentäminen aiheuttaa vastakkainasettelua ja luottamus instituutioita kohtaan heikkenee.
Maailmankauppa on pirstoutunut pienemmiksi alueellisiksi kokonaisuuksiksi. Aseteollisuudessa painottuvat ostot lähialueilta sekä oma tuotanto, mutta eurooppalaisen puolustuskysynnän kasvu kiihdyttää investointeja ja vauhdittaa alan kehitystä. Kotimaisen tuotannon merkitys kasvaa, kun huoltovarmuus korostuu.
Julkinen sektori kasvattaa puolustuspanostuksia, ja samalla osa reservistä on jatkuvassa palveluksessa. Tässä skenaariossa talouskasvu putoaa noin 5 prosenttia, puolustusmenot ovat noin 10% ja EU:n yhtenäisyys laskee jonkin verran. Naton yhtenäisyys laskee enemmän kuin EU:n.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Läntisen Suomen ja erityisesti rannikon merkitys kasvaa muuttoliikkeen ja logistiikan uudelleenohjauksen vuoksi. Samalla Itä-Suomessa väestö vähenee ja alueellinen eriytyminen syvenee.
Sodan eskalaatio lisää riskiä laajemmista iskuista kriittiseen infrastruktuuriin. Satamia saatetaan lamauttaa, GPS-häirintää ja laajamittaisia kyberhyökkäyksiä esiintynee. Itämeren jännittynyt tilanne häiritsee merikuljetuksia ja vähentää niiden määrää, nostaa vakuutuskustannuksia ja riskipreemioita sekä heikentää ennustettavuutta. Saatavuushäiriöt lisäävät pulaa komponenteista, tietyistä elintarvikkeista, lääkkeistä ja kriittisistä mineraaleista, mikä hidastaa tuotantoa ja nostaa hintoja.
Satamien ja merikuljetuksia tulisi varautua turvaamaan ja vahvistaa miinanraivaus- ja suojakykyä. Valmiuslainsäädännön tulisi varautua ottamaan käyttöön määräajakasi ja kohdennetusti, selkein kriteerein ja läpinäkyvällä viestinnällä.
Omavaraisuutta tulisi vahvistaa ja varautua julkisen talouden rahoittamiseen poikkeusoloissa, hyödyntää EU:n hätärahoitusmekanismeja ja kahdenvälisiä luottolinjoja sekä vahvistaa kahdenvälisiä poliittisia suhteita edullisten velkaehtojen turvaamiseksi. Myös väestönsiirtoihin tulisi varautua.
Suomi voi onnistua olemalla aktiivisesti mukana Pohjois- ja Itä-Euroopan puolustusytimessä, turvaamalla huoltovarmuutta, tukemalla kauppamerenkulkua, varmistamalla perustasoisen sosiaaliturvan, vahvistamalla logistisia reittejä pohjoiseen ja länteen ja huolehtimalla demokratian säilymisestä sekä läpinäkyvästä ja johdonmukaisesta strategisesta viestinnästä.
4 Suomi avoimessa kulutussodassa
Euroopassa on käynnissä isojako. Nato on lamaantunut, EU käytännössä hajonnut. Venäjä on miehittänyt osan Itä-Suomesta. Yhdysvaltojen toiminta on aggressiivista, samoin Kiinan. Eurooppaa pyritään jakamaan etupiireihin. Sotatilanteessa Ruotsi, Norja ja Britannia tukevat Suomea.
Sotatalous on muuttanut Suomen elinkeinorakennetta radikaalisti, kun 35 % valmiiksi huomattavasti supistuneesta BKT:stä kohdistuu puolustukseen. Tuotanto on suunnattu ensisijaisesti sotilaallisiin tarpeisiin, ja joitain kriittisiä toimintoja ohjataan valtion toimesta. Kun muu kansainvälinen kauppa on romahtanut, ovat kauppasuhteet rajautuneet pääosin lähialueelle. Itämeren osittainen suojaaminen mahdollistaa rajoitetun, mutta kalliin meriyhteyksien ylläpidon. Tuontiriippuvuus on dramaattisesti vähentynyt. Väestön väheneminen ja mobilisaatio on johtanut vakavaan työvoimapulaan. Puolustusmenojen rahoittamiseksi on otettu käyttöön pakkolainoja ja omaisuuden konfiskointia, mikä on johtanut korkeaan inflaatioon. Eläkevaroja on käytetty huomattavasti puolustusmenoihin ja talouskasvu putoaa 20 prosenttia. Puolustusmenot ovat 35% bruttokansantuotteesta.
Artikkeli jatkuu mainosten alla.
Sotatila ja jatkuva turvallisuusuhka haastavat demokratiaa. Presidentin valta korostuu suhteessa parlamentaariseen päätöksentekoon, ja kansalaiset saattavat hyväksyä ”vahvan johtajan” mallin turvallisuudentunteen vuoksi. Harmaan talous lisääntyy ja muuttaa talouden lisäksi myös ilmapiiriä, sitoutumista ja luottamusta yhteiskuntaan. Samaan aikaan erilaiset valtiota ja sotaa vastustavat ryhmät luovat sisäisiä jännitteitä. Viestinnän merkitys korostuu, kun valtio pyrkii hallitsemaan informaatiovirtaa turvallisuussyihin vedoten.
Terästeollisuuden kysyntä kasvaa huomattavasti, mikä hyödyttää konepajateollisuutta. Myös sotateknologia kehittyy, sillä Suomella on hyvät edellytykset kehittää drooni-, satelliitti-, kvanttilaskenta- ja tekoälyratkaisuja. Myös arktinen osaaminen paranee ja työttömyys on todennäköisesti minimaalista. Kotimainen ruoantuotanto, kiertotalous, väestönsuojelu, tietyt rakentamisen osa-alat ja paikalliset ratkaisut virkistyvät.
Osa väestöstä voi joutua olemaan hyvinkin kurjissa oloissa, ja tietyn pisteen jälkeen sisäiset jännitteet voivat kasvaa huomattavastikin. Isoissa kaupungeissa sisäinen turvallisuus voi heikentyä, ja velkaantuminen on erittäin voimakasta. Monen perushyödykkeen kuten energian, ruuan ja lääkkeiden riittävyys voi olla uhattuna. Perusoikeuksia joudutaan rajoittamaan eikä kaikista voida pitää huolta.
Tähän voidaan varautua kasvattamalla valuuttavarantoa ja turvaamalla maksuliikennettä kriisitilanteissa. Varavalmiuksien maksamiseen ja minimitoimeentuloon tulee kehittää esimerkiksi prepaid-korteilla ja minimirahoitusjärjestelmillä, jotka kohdistuvat elintärkeisiin toimintoihin. Varmuusvarastointia kriittisillä aloilla kuten lääkkeissä, polttoaineissa ja elintarvikkeissa tulisi laajentaa ja liikenneinfrastruktuuria varsinkin pohjoisessa kehittää. Evakuointeja tulisi suunnitella ja harjoitella laajamittaisesti. Hyvinvointialueiden talouksia tulisi vahvistaa ja varautumissuunnitelmia kehittää.
Suomella on mahdollisuuksia onnistua, mikäli suhteet erityisesti lähialueille on pidetty vahvoina, huoltovarmuutta vahvistettu tosissaan sekä ylläpitänyt vahvaa taloudellista resilienssiä ja valuuttavarantoa. Myös energiajärjestelmää on uudistettu huoltovarmuuden näkökulmasta ja huolehdittu median toimintaedellytyksistä sillä viestintää tarvitaan henkisessä kriisinkestävyydessä. Myös yritysten ja julkisen sektorin vastuut ja roolit kriisivarautumisessa tulee olla selkiytetty ja minimitoimeentulon järjestämisestä vaikeissa oloissa olla huolehdittu.
Artikkeli jatkuu mainosten alla.
