Lähes puolet (48 prosenttia) suomalaisista rajoittaisi autojen enimmäisnopeuksia teknisesti, ilmenee vakuutusyhtiö LähiTapiolan teettämästä Arjen katsaus – kyselystä.
Enemmistö vastaajista (72 prosenttia) ei ylipäätään näe mitään syytä sille, miksi autolla pitää voida ajaa esimerkiksi 170 kilometriä tunnissa, pois lukien hälytysajoneuvot.
Sallivimmin suomalaiset suhtautuvat ylinopeuden ajamiseen hätätilanteessa. Kyselyn vastaajista puolet (48 prosenttia) on ainakin jokseenkin samaa mieltä sen väittämän kanssa, että autolla pitää voida ajaa yli nopeusrajoitusten, koska hätätilanteessa voi olla tarve ajaa kovaa.
Sallivissa olosuhteissa autojen suuret nopeudet hyväksyy joka kolmas (34 prosenttia), mutta vain kuljettajan omien rajojen testaamisen takia jo harvempi: viidennes vastaajista (22 prosenttia) on sitä mieltä, että autolla pitää voida ajaa yli nopeusrajoitusten, jotta kuljettaja voi joskus esimerkiksi suoralla tiellä tai suljetulla ajorajalla kokeilla omia rajojaan.
– On ymmärrettävää, että monia ihmetyttää, miksi autolla ylipäätään voi ajaa jopa 200 km/h, kun Suomessa suurin sallitus nopeus on moottoritielle 120 km/h kesäaikaan. Suomen automarkkina on kuitenkin pieni, ja autot valmistetaan laajemman alueen tarpeisiin. Esimerkiksi Saksan Autobahnilla ajetaan usein 150-200 km/h, ja hetkittäin jopa yli 200 km/h, eli autot on rakennettu kestämään tällaisia nopeuksia. Nopeuden rajoittaminen eri keinoin puhuttaa toki usein, sanoo LähiTapiolan liikenneturvallisuudesta ja autopalveluista vastaava johtaja Tapani Alaviiri tiedotteessa.
Alaviiri huomauttaa, että EU-tasolla on jo tehty tämän suuntainen päätös, sillä kesästä 2024 lähtien myytävissä uusissa henkilöautoissa tulee olla pakollisena varusteena älykäs nopeusavustin (ns. ISA-järjestelmä). Se ei kuitenkaan tule tekemään tehtaalta valmistuvista autoista hitaampia, vaan viestii kuljettajalle, jos tämä ajaa ylinopeutta. Autonvalmistajat voivat toteuttaa järjestelmän esimerkiksi äänimerkillä, värinällä tai kaasupolkimen liikkeellä.
Varsinaisia nopeusrajoittimia on jo pitkään käytetty esimerkiksi raskaassa ammattiliikenteessä. Myös esimerkiksi mönkijöiden ja mopojen nopeutta tai tehoa on rajoitettu teknisillä ratkaisuilla. Alaviiri huomauttaa, että Suomen teillä on nyt noin 2,7 miljoonaa henkilöautoa, joiden keski-ikä lähentelee 13:a vuotta: teknisten uudistusten yleistyminen vie aikaa.
– Vanhaan autokantaan ratkaisuksi jäisi käytännössä asentaa jälkikäteen nopeusrajoitin, mutta kuka maksaisi kustannukset? Tekniset lisäosat eivät myöskään aina ole toimintavarmoja. Kyllä vastuu auton turvallisesta käytöstä ja yleensäkin liikennesääntöjen noudattamisesta tulee vielä pitkään olemaan meillä kuljettajilla.
Liikenteen nopeusrajoitukset ovat yhteinen keino lisätä turvallisuutta ja suitsia vaarallisia nopeuksia. Alaviiri muistuttaa, että nopeusrajoitukset on asetettu teille harkiten ja miettien vaaranpaikkoja. Esimerkiksi hitaammin tulee ajaa sellaisissa paikoissa, joissa on suurempi törmäys- tai ulosajoriski – ja tietysti suojaamattomia kulkijoita tiellä.
– Ylinopeus on usein vaarallisinta taajamissa, joissa liikkuu paljon jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Siksi taajamissa nopeusrajoitus on usein laskettu jopa 20–30 kilometriin tunnissa. Auton suuria enimmäisnopeuksia koskevat tekniset ratkaisut eivät näihin vaaratilanteisiin lähitulevaisuudessakaan puutu, vaan sopiva nopeus on aina katsottava paikallisten nopeusrajoitusten ja vallitsevien olosuhteidenkin mukaan.
Turvallisuuden lisäksi matalammalla ajonopeudella voi vaikuttaa auton energian kulutukseen ja jopa sen käytönaikaiseen kulumiseen.
– Fakta on, että polttoaineen ja ajosähkön kulutus kasvaa, kun nopeus kasvaa. Auton osat myös kuluvat vähän enemmän, mitä kovemmin ajetaan. Esimerkiksi kovassa vauhdissa tien kuopat tai muut vauriot voivat jäädä huomaamatta, ja silloin renkaat tai auto muuten rikkoutuvat helpommin. Suuremmissa nopeuksissa myös renkaat lämpenevät enemmän ja sen seurauksena kuluvat.