Ala-asteen ruotsinkirjassa Tukholman kerrottiin olevan Pohjolan Venetsia. Kaunis, vauras ja turvallinen. Näin siis 1980-luvulla. Viime viikkoina se on muistuttanut kuitenkin lähinnä 1920-luvun Chicagoa. Joulupäivän jälkeen Tukholman läänin alueella on tapahtunut yli kaksikymmentäviisi räjähdystä, murhaa ja ampumistapausta.
Kyseessä ei ole yksittäinen sota vaan usea rinnakkainen taistelu.
Perjantaina järjestetyssä lehdistötilaisuudessa poliisi ilmaisi syvän huolensa siitä, että puolet epäillyistä on alaikäisiä ja peräti 75 prosenttia on alle 20-vuotiaita. Monet heistä ovat pakotettuja raakaan väkivaltaan oman henkensä uhalla, toisille taas houkuttimena on helppo raha ja gangsteriromantiikka. Siinä missä järjestäytynyt rikollisuus, kuten esimerkiksi niin sanotut liivijengit, noudattavat ennalta arvattavissa olevaa kaavaa ja logiikka, ei nuorisogangstereiden välisissä ryhmittymissä ole mitään punaista lankaa. Tämän päivän ylimmät ystävät voivat huomenna olla verivihollisia ja toistensa tappolistalla. Tässä kriisissä ei ole voittajia tai häviäjiä. On vain sota tai rauha.
Rikostoimittaja Diamant Salihu on erikoistunut jengiväkivaltaan. Hänen kirjansa kantaa synkkää nimeä: Kunnes kaikki kuolevat. Se on erään haastatellun pessimistinen ajatus siitä mihin tämä kaikki päättyy. Salihu on seurannut tilanteen kehittymistä vuosia ja puhunut paljon siitä miten gangsteriutta ihaillaan. Hän on muun muassa kehittänyt termin gangfluencer. Siinä missä vanhan liitot kriminaalit vaikuttivat yön pimeydessä, haluavat nuoret ruotsalaiset gangsterit maksimaalista huomioita teoilleen.
Toiminta muistuttaa monin tavoin perinteistä vaikuttajamarkkinointia sosiaalisen median kanavineen. Merkkivaatteita, rikoksia ihannoivaa räppiä ja blingblingiä. Toisaalta Salihu puhuu myös lapsisotilaista. He eivät hallitse aseiden ja räjähteiden käyttöä, jolloin sivulliset ovat erityisen vaarassa. He ovat myös välinpitämättömiä ja ennen kaikkea helposti manipuloitavissa. Kun rikollisjengit aiemmin käyttivät nuoria janttereita juoksupoikina ja huumekuriireina, ovat he nyt sormi liipaisimella riistämässä ikäistensä nuorukaisten henkeä tai pommittamassa osoitetta, jossa piiloutunut “luopio” on kirjoilla.
Hurjia lukuja
Tällä hetkellä poliisilla on lähes 400 avointa esitutkimusta liittyen jengiväkivaltaan. Luku on hurja, mutta niin on erilaisten jengien ja ryhmittymien määräkin. Poliisipäällikkö Hanna Paradisin mukaan poliisin arvioi pelkästään Tukholman alueella vaikuttavan 52 järjestäytynyttä rikollisverkostoa ja niiden sisällä 1 500 henkilöä. Ei siis mikään ihme, etteivät poliisin resurssit riitä! Sisilialaisesta mafiasta tuttu omertà eli vaikenemisen kulttuuri on vahvasti läsnä. Räjähdykset ovat erityisen vaikeasti tutkittavia koska DNA-jäljet ja muut todisteet pyyhkiytyvät pois.
Kyyninen kansalainen on aiemmin voinut viitata kintaalla ja todeta, että tapelkoon siellä keskenään, ei koske minua. Valitettavasti Ruotsissa on sitten vuoden 2011 yli 50 sivullista vahingoittunut vakavasti tai kuollut ampumistapauksissa ja räjähdyksissä. Tällä menolla luku kasvaa eksponentiaalisesti. Viime päivinä tämä kaikki on tullut kovin lähelle.
Enskededalen on ollut monen viimeaikaisen räjähdyksen ja ampumistapauksen keskiössä. Vaikka asun metroradan toisella puolella ja näin ollen dalenilaisten mielestä “Fin Enskedessä” on se kuitenkin minun kotikulmiani. Siellä lapseni kävivät päiväkotia, siellä on lähikauppani. Ihan vastikään ihmiset päivittelivät jopa lastenkutsuilla asuntojensa hurjaa hinnannousua ja alueen leikkimielistä nimeä “Dallywood”. Asunnonvälittäjät kun muistivat aina mainita, että se ja se Hollywoodissakin vaikuttanut suuruus muuten asuu näillä kulmilla. Sitä mukaa kun Södermalm on gentrifioitunut ja kallistunut, ovat rosoisempaa ja hivenen edullisempaa asumista halajavat hipsterit hakeutuneet Enskededaleniin.
Muutama viikko sitten alueen Facebook-ryhmän seinällä muun muassa kysyttiin, että minne voi heittää neulasensa tiputtaneen joulukuusen ja muistutettiin, että nyt niitä luomumunia voi taas tilata. Nyt se on täynnä huolestuneita postauksia, linkkejä sosiaalidemokraattien puheenjohtajan Magdalena Anderssonin alueella pitämään lehdistötilaisuuteen ja lähes epätoivoisia kehotuksia kertoa mahdollisista havainnoista poliisille: “Tästä täytyy tulla loppu!”.
Hopealuotia ei ole
Oikeisto tarjoaa ratkaisuksi pamppua ja betonia eli kovempia rangaistuksia. Vasemmisto puolestaan ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja lisää koulukuraattoreita. Jälkimmäistä kukaan tuskin sinänsä vastustaa, mutta ei siinä enää kumbayah auta kun ammutaan automaattiaseella oven läpi.
Kukaan ei ole ehdotustensa kanssa täysin väärässä eikä liioin täysin oikeassa. Ei ole olemassa sellaista hopealuotia, jolla tämä kaikki ratkaistaisiin kerralla. Vaikka kansalaisten turvallisuus on valtion vastuulla, on yhteiskunta suurempi kuin valtio. Yhteiskunta olemme me kaikki. Ole se muutos, jonka tässä maailmassa haluat nähdä, lausui Mahatma Gandhi aikoinaan.
Tämän päivän tukholmalaisen päiväkäsky voisi olla seuraava; Älä hyväksy väkivallan glorifiointia missään muodossa. Älä epäile tehdä lastensuojeluilmoitusta alakouluikäisestä naapurinpojasta, jonka näet yöllä kahden aikaan ulkona norkoilemassa. Älä käännä katsettasi ja odota, että joku toinen hoitaa. Oroa dig, det ordnar sig inte!
