Nato-maiden tiedustelupalvelut ovat jo jonkin aikaa seuranneet Venäjän pohjoisen laivaston toimintaa, joka voi viitata yrityksiin sijoittaa merenpohjaan ydinkärkiä kantavia ohjuksia. Salainen projekti koodinimeltään ”Skif” saattaa olla ollut käynnissä jo vuosia, kertoo Tagesschau viitaten Saksan suurimpien julkisten yleisradioyhtiöiden WDR:n ja NDR:n tekemään tutkimukseen.
Viime kuukausina ne ovat tutkineet ohjushanketta analysoimalla satelliittikuvia, tutkimalla venäläisten tieteellisiä tietokantoja ja historiallisia asiakirjoja sekä hankkimalla tietoa sotilailta ja tiedustelulähteiltä. Merenpohjaan sijoitetut laukaisualustat muodostaisivat sodan syttyessä vakavan ongelman Natolle, koska niitä olisi vaikea havaita ja tuhota.
Pelko siitä, että ydinasevallat voisivat piilottaa ydinaseita maailman valtameriin, oli jo kylmän sodan aikana. Vuonna 1970 YK:n päätöslauselmalla hyväksyttiin sopimus, joka kielsi ydinaseiden ja muiden joukkotuhoaseiden sijoittamisen merten ja valtamerien pohjaan. Sopimuksen allekirjoitti myöhemmin noin 80 maata, mukaan lukien Neuvostoliitto ja Yhdysvallat. ”Skif”-projektin ohjukset on tiettävästi tarkoitus sijoittaa Jäämereen Venäjän aluevesille.
Länsimaisten tiedustelulähteiden mukaan ohjukset voisivat sijaita merenpohjassa erityisesti suunnitelluissa siiloissa tai konteissa, toisinaan satojen metrien syvyydessä. Sijoittamisen jälkeen ne voisivat pysyä siellä pitkään ja tarvittaessa ne voitaisiin laukaista etäohjauksella.
Siilojen käyttöönotossa hyödynnettäisiin Vienanlahden etelärannalla Severodvinskissa sijaitsevaa sotilaallista kuljetusalus Zvezdotškaa, joka on rakennettu raskaan kaluston merikuljetuksiin, sekä todennäköisesti erikoissukellusvene Sarovia, kertovat Nato-lähteet.
Saksan laivaston upseeri ja Saksan kansainvälisten suhteiden ja turvallisuuden instituutin vieraileva tutkija Helge Adrians pitää hanketta Moskovan yrityksenä vähentää riippuvuutta erittäin monimutkaisista ja kalliista ohjusten laukaisualustoista, kuten sukellusveneistä. Hänen mukaansa vedenalaiset siilot mahdollistaisivat sen, että Venäjä voisi ylläpitää ydinkyvykkyyttään myös silloin, kun taloudelliset resurssit ovat rajalliset.
Hänen näkemyksensä mukaan mannertenvälisten ballististen ohjusten sijoittamisella merenpohjaan on kaksi keskeistä etua.
– Ensinnäkin niiden neutralointi olisi erittäin kallista. Toiseksi menetelmä mahdollistaisi säästöt sukellusveneissä ja niiden miehistöissä. Verrattain pienillä ponnistuksilla ja kustannuksilla Venäjä voisi saavuttaa saman vaikutuksen, johon se tällä hetkellä tarvitsee miehitettyjä sukellusveneitä, Adrians toteaa.
Projektilla on kuitenkin haittapuolensa, hän varoittaa: on taisteltava merivirtoja ja siilojen liettymistä vastaan, ja lisäksi on ratkaistava teknisesti erittäin vaikeita kysymyksiä, jotka liittyvät ohjusten käyttöönottoon, sähkönsyöttöön ja tiedonsiirtoon niiden kanssa. Hänen mukaansa tämä estää teknologian laajamittaisen käyttöönoton.