– Mielenkiintoista ei ole se, että Vladimir Putin olisi aiemmin noudattanut sodan ”sääntöjä” – mikä on tietenkin hölynpölyä. Venäläiset eivät ole noudattaneet oikeudellisia periaatteita sotatoimissaan missään järkevässä mielessä, kirjoittaa amerikkalainen historioitsija ja professori Phillips O’Brien Phillips’s Newsletter -julkaisussaan.
– Heidän toiminnalleen asettamat rajoitukset ovat johtuneet huolesta Ukrainan vastatoimien suhteen, pelosta kansainvälistä reaktiota kohtaan tai jopa pelosta sen suhteen, mitä heidän omalle armeijalleen tai väestölleen voisi tapahtua, hän jatkaa.
O’Brienin mukaan venäläiset eivät esimerkiksi ole tähän mennessä hyökänneet suoraan Ukrainan ydinvoimaloihin siksi, että he kunnioittaisivat oikeussääntöjä, vaan siksi, että he ymmärtävät tällaisen hyökkäyksen voivan kääntyä heitä itseään vastaan.
– Se voisi aiheuttaa voimakkaan reaktion eri puolilla Eurooppaa ja jopa saastuttaa heidän oman armeijansa tai väestönsä. Nyt ukrainalaiset kuitenkin kertovat saaneensa suoraa tiedustelutietoa siitä, että tänä talvena (tai oikeastaan jo nyt) venäläiset aikovat hylätä lähes kaikki nykyiset rajoituksensa pakottaakseen Ukrainan hallituksen suostumaan haluamaansa sopimukseen.
– He aikovat hyökätä energia- ja kuljetusjärjestelmien sekä jopa vesihuollon kimppuun tehdäkseen siviilielämästä mahdotonta. Venäjän hyökkäysten pääkohteita ovat Kiova, Harkova, Odessa ja Lviv.
O’Brien toteaa, että lisäksi venäläisillä on mielessään aikataulu.
– He toivovat tekevänsä Ukrainan kaupungeista ”asumiskelvottomia”, aiheuttavansa uuden pakolaiskriisin ja pakottavansa Ukrainan hallituksen sopimusratkaisuun vuoden 2027 ensimmäisellä puoliskolla.
Pohdinnat hyökkäyksistä ydinvoimaloihin ovat professorin mielestä keskustelun arvoisia.
– Tietyllä tapaa ne saattavat olla vain jatkoa ja kärjistystä sille, mitä ukrainalaiset ovat nähneet aiemminkin: yrityksiä irrottaa voimalat sähköverkosta sen sijaan, että ne räjäytettäisiin (mikä itsessään on äärimmäisen vaarallista). Mahdollisuudesta, että Venäjä lisäisi hyökkäyksiään Ukrainan ydinvoimaloita vastaan, on keskusteltu vuosia
O’Brien kirjoittaa, että tällä viikolla julkistetut tiedot – erityisesti New York Timesin artikkeli – viittaavat siihen, että Venäjä saattaa kärjistää aiempia toimiaan erittäin vaarallisilla tavoilla, esimerkiksi yrittämällä katkaista vedenjakelun (joka on välttämätöntä jäähdytysjärjestelmille) Ukrainan kolmelle toiminnassa olevalle ydinvoimalalle.
– Nämä kolme voimalaa ovat epäilemättä tärkein jäljellä oleva osa Ukrainan sähköverkkoa. Venäjä on tuhonnut lähes kaikki muut suuret ei-ydinvoimaan perustuvat energianlähteet, aina patoaltaista voimalaitoksiin. Kun nämä on poistettu käytöstä, Ukraina on jäänyt pitkälti ydinvoimaloidensa ja kasvavan aurinkoenergiakapasiteettinsa varaan energiantuotannossaan.
Brutaalin yksinkertaista logiikkaa
Professorin mukaan kulunut viikko ei myöskään tuonut lohtua niille, jotka uskovat, ettei Venäjä ryhtyisi tällaiseen toimeen.
– Tällä viikolla saimme jo esimakua uudesta, ”säännöttömästä” Venäjästä, josta on puhuttu. Venäjä teki kaksi iskua Kiovan tärkeisiin siltoihin. Ensin se iski kahdesti viikon aikana Eteläsillalle. Eilen puolestaan saatiin tietoja iskuista Pohjoissillalle. Iskut kohdistuivat sillan rakenteita kannatteleviin tukipilareihin.
O’Brien toteaa, että Venäjän kampanjan yleinen suunta on kuitenkin selvä.
– Venäjä yrittää lietsoa tänä vuonna paljon suurempaa siviilikriisiä kuin aiemmin pakottaakseen sekä Ukrainan hallituksen suostumaan Venäjän vaatimuksiin että mahdollisesti Euroopan valtiot painostamaan ukrainalaisia antautumaan.
Hänen mukaansa se, miksi venäläiset tekevät näin, voisi itse asiassa olla mielenkiintoinen merkki sodan kulusta.
– Tällä hetkellä venäläiset eivät voi edetä maalla, ja heidän sotilastappionsa ovat katastrofaalisia. Lisäksi he kamppailevat Ukrainan kaukohyökkäysten kanssa, joiden seurauksena tällä viikolla osui lisää joitakin merkittäviä jalostamoja. Sodan aikana kehitys kulkee suurelta osin Ukrainan strategiseen suuntaan – ja Venäjän kyvyttömyys käsitellä näitä muutoksia voi olla se, mikä pakottaa Putinin kaksinkertaistamaan sotarikoksia.
Jos nämä laskelmat lasketaan yhteen, Venäjän laskelma vaikuttaa melko yksinkertaiselta. Tällä hetkellä Ukrainaan voidaan iskeä, ja sotarikokset ovat heidän laskelmiensa tapa pelotella Ukrainaa. Lisäksi Putin saattaa olla valmis ottamaan riskin, että ukrainalaiset eivät vastaa tekemällä vastaavia rikoksia – (tai että Yhdysvaltojen ja Euroopan painostus saattaa rajoittaa Ukrainan vastausta).
– Se on brutaalin yksinkertaista logiikkaa. Venäläiset ovat aiemmista Yhdysvaltojen ja Euroopan vastauksista nähneet, että he voivat tehdä äärimmäisiä sotarikoksia ilman, että mikään muuttuu. Strategisesta näkökulmasta sotarikokset eivät ole ainoastaan järkeviä, vaan venäläisiä käytännössä kannustetaan tekemään niitä, O’Brien summaa.