Maanpuolustuskorkeakoulun apulaisprofessori Katri Pynnöniemi kirjoittaa Helsingin Sanomien Vieraskynässään , että nyt heinäkuussa hyväksytty Venäjän kansallinen turvallisuusstrategia ja muut vastaavat asiakirjat vahvistavat maan siirtyneen kriisiaikaan. Vuonna 2015 laadittu ja nyt päivitetty strategia korostaa, että Venäjä vain puolustautuu ja on ulkopuolisten uhkien ympäröimä.
– Strategia nimesi Yhdysvallat ja EU:n syyllisiksi levottomuuksien lietsontaan Ukrainassa, mutta jätti oven avoimeksi yhteistyölle ”strategisen tasapainon ja tasavertaisen turvallisuuden” hengessä. Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, päivitetty strategia ei mainitse EU:ta lainkaan. Yhteistyötarjous osoitetaan samanmielisille maille molemminpuolisen hyödyn nimissä.
Strategia luokittelee maailman valtiot ”epäystävällisiin, samanmielisiin sekä Venäjän perinteisiin tai strategisiin liittolaisiin”. Pynnöniemen mukaan kansallinen turvallisuusstrategia on ideologisesti noudattelee vanhoja ulkopoliittisten konservatiivien näkemyksiä.
– Strategiassa on kaikuja filosofi Ivan Iljinin (1883–1954) ajattelusta. Venäjän kansallista turvallisuutta uhkaavat tekijät kuvataan aktiivisena toimintana, jolla pyritään tuhoamaan Venäjän ja maan perinteisten liittolaisten väliset suhteet, eristämään Venäjä maailmanpolitiikasta, hyödyntämään Venäjän sosioekonomisia ongelmia ja ajamaan maa poliittiseen kaaokseen.
Venäjän presidentin Vladimir Putinin ihailemasta Iljinistä Verkkouutiset on kertonut aiemmin tässä.
Strategian mukaan Venäjä on yksi globaaleista voimakeskuksista, joka määrittää maailmanpolitiikan uudet säännöt ja periaatteet.
– Nyt eletään murroskautta, jota sävyttää eri voimakeskusten välinen kamppailu vallasta. Venäjän sotilaallisten kyvykkyyksien kehittämistä, kansallisen eheyden suojelemista ja talouden modernisoimista perustellaan tätä taustaa vasten.
– Päivitetty strategia tulkitsee ulkoiset – etenkin läntiset – vaikutteet uhiksi Venäjän valtiolliselle itsenäisyydelle ja kulttuuris-historiallisen identiteetin kehitykselle. Uhkien torjuminen edellyttää patriotismin ja kansallisen yhtenäisyyden vahvistamista sekä perinteisten venäläisten arvojen ja ”historiallisen totuuden” suojelua. Suojelun tarpeella viitataan yrityksiin vääristellä maailmanhistorian ja Venäjän historian tapahtumia. Nämä lisäykset vahvistavat vapaata kansalaistoimintaa rajoittavia linjauksia ja lakeja.