Professori Matti Wiberg on huolissaan siitä kansanosasta, joka ei pysy digitalisaation kyydissä. Hänestä jukisella sektorilla on vastuu pitää kaikki mukana, eikä elätellä epärealistisia kuvitelmia esimerkiksi senioreiden tai vajaakuntoisten kyvystä ottaa digitalisaatio haltuun.
”Kansalaisten kyky siirtyä digitaalisten palveluiden käyttöön voi olla rajoitettua monista syistä: 140 000 yli 65-vuotiasta on niin pienituloisia, että laitteiden hankinta voi olla heille ylivoimaista. 300 000:lla yli 75-vuotiaalla ei ole tietokonetta. 500 000:lla yli 65-vuotiaalla ei ole älypuhelinta. Neljännes yli 65-vuotiasta, eli 242 000 ei ole käyttänyt internetiä. Viidellä prosentilla väestöstä (= 250 000) väestöstä on näkövamma, lukivaikeus tai muu toimintarajoite”, Wiberg kirjoittaa Verkkouutisten blogissa.
Wibergin mukaan valtio on toki kiinnittänyt ongelmaan huomiota. Valtiovarainministeriö asetti 1.7.2016 AUTA-hankkeen kehittämään asiakaspalvelun uutta toimintamallia kokeilujen avulla. Ajatuksena oli tukea apua tarvitsevia. Wibergin mukaan hankkeesta laadittu raportti on kuitenkin surullista luettavaa.
”Raportti on masentavaa luettavaa, lähinnä kahdesta syystä. Raportin laatijat ovat lapsellisen digiuskovaisia ja kehittämisideat ovat likimain olemattomia. Raportissa oletetaan kautta linjan, että ihmiset haluavat käyttää digitaalisia toimintatapoja. Tämä on väestötasolla harhainen oletus. Osa kansalaisista ei yksinkertaisesti halua asioida digitaalisesti. Tähän kielteisyyteen on huonoja ja hyviä syitä”, Wiberg huomauttaa.
Digitaalisuuden omaksumisen lisäksi hän näkee toisenkin sudenkuopan: yksityisyyden suoja voi olla vaarassa, kun tietoja luovutetaan digitaalisiin rekistereihin.
”Datahallintapolitiikkaa ei julkisella sektorilla käytännöllisesti katsoen vielä ole. Pitäisi olla”, Wiberg kirjoittaa.