Helsingin kaupungin päätös muuttaa koulupiirejä aloitti taas keskustelun koulushoppailusta. Itä-Suomen yliopiston yleisen kasvatustieteen professori Sonja Kosusen mukaan vanhemmat saattavat reagoida ennen kaikkea huhuihin koulun maineesta.
– Olemme tutkimuksissa havainneet, että ne usein perustuvat käsityksiin, joita on kuultu omista sosiaalisista verkostoista, mutta ne eivät välttämättä perustu kokemuksiin sieltä alueelta saati siitä koulusta, Kosunen sanoo Verkkouutisille.
Tietyt tekijät ennustavat koulumenestystä muita paremmin. Niitä kutsutaan alueindikaattoreiksi. Alueindikaattorit, jotka ennustavat vahvimmin koulumenestystä ovat alueen koulutustaso, tulotaso, työttömyys ja lapsiperheköyhyys.
Kosusen mukaan ennakko-oletukset eivät aina pidä paikkansa.
– Meillä on sellaisia kouluja, jotka toimivat erinomaisen hyvin. Ne tuottavat parempia oppimistuloksia kuin tiettyjen alueindikaattorien perusteella voitaisiin ennustaa, Kosunen sanoo.
Vaikka Kosunen korostaa maineen merkitystä, Aalto yliopiston kaupunkitaloustieteen professori Tuukka Saarimaan mukaan vanhempien käsitykset näkyvät myös konkreettisesti asuntomarkkinoilla.
Tutkimukset osoittavat, että mielikuvilla koulusta ja sen maineesta on merkitystä asunnon arvolle. Saarimaan mukaan koulun maineella on vaikutuksia ihmisten käyttäytymiseen.
– Ihmiset käyttäytyvät niin kuin erot olisivat todellisia. Siitä on luotettavaa tutkimustietoa myös Helsingistä, että ihmiset ovat valmiita maksamaan merkittäviä summia siitä, että päätyvät tietyn koulun oppilaaksiottoalueelle, Saarimaa kertoo Verkkouutisille.
Toimivatko koulupiirimuutokset?
Koulushoppailun yhteydessä nousee usein kaupunkien ja kuntien huoli alueiden ja koulujen eriytymisestä. Kosunen sanoo, että keskiluokan ääni ja huolet pääsevät mediassa koulushoppailukeskustelussa hyvin esille.
– Keskustelu hyvistä ja huonoista kouluista on aivan liian pinnallista suomalaisessa kontekstissa. Se on omiaan ruokkimaan välttämiskäyttäytymistä, Kosunen sanoo.
Koulupiirien uudelleen piirtäminen ei kuitenkaan poista ongelmaa, jos vanhemmat pyrkivät välttämään ongelmallisiksi koettuja kouluja.
– Jos oppilaaksiottoalueiden rajat ovat alun perin tuottaneet segregaatiota ja piirretään uudelleen, ei se poista mekanismia mihinkään. Ihmiset tekevät uusia asuntovalintoja ja segregaatio muodostuu uudelleen, Saarimaa sanoo.
Rajojen siirto ei muuta itse ongelmaa. Ongelma palaa tietyn ajan kuluttua, jos ihmisten käyttäytyminen ei muutu.
Helsingin kaupunki päätti muuttaa koulupiirijakoja. Myllypuroon pyrittiin houkuttelemaan lapsiperheitä, ja Helsinki onnistui hankkeessa. Nyt uuden koulupiirijaon myötä myllypurolaisten lasten lähikoulu vaihtuu.
Saarimaan mukaan yksi mahdollinen seuraus on, että osa tulevista asunnonostajista kokee alueen aiempaa vähemmän houkuttelevaksi.
– Se voi johtaa siihen, että oman asunnon arvo laskee, Saarimaa sanoo.
Kosusen mukaan yhtä taikaratkaisua ei ole olemassa. Asuinalueiden eriytyessä koulut eriytyvät helposti mukana.
Koulutuspolitiikalla ei pystytä yksin ratkaisemaan ongelmia. Kosusen mukaan tutkimukset osoittavat, että koulupiirirajojen muuttaminen on kuitenkin tehokas keino koulusegregaation vähentämiseen, eli koulujen välisten sosioekonomisten erojen tasaamiseen. Segregaation seurausten lieventämisessä tehokas keino on puolestaan tarveperustainen rahoitus. Se ei itsessään kuitenkaan kavenna koulujen välisiä eroja oppilaiden taustoissa.
– Se tarkoittaa sitä, että kouluissa, joissa on tuelle tarvetta, voidaan tehdä pienemmät ryhmäkoot tai enemmän jakotunteja ja mahdollisuuksia pedagogiseen eriyttämiseen, Kosunen sanoo.
Saarimaa on samaa mieltä.
– Lisäresursointi voi olla paljon järkevämpi tapa tasata niiden koulujen välisiä eroja kuin se, että aina silloin tällöin piirretään niitä rajoja uusiksi.
Myös Saarimaa pitää nykyistä voimakkaampaa kohdennettua resursointia varteenotettavana vaihtoehtona koulupiirirajojen siirtämiselle. Kosusen mukaan tällaisiin toimiin käytetään Suomessa edelleen verrattain vähän rahaa kansainvälisesti tarkasteltuna.
Lähikoulu koskettaa ihmisten arkea
Suomalaisessa lähikoulukeskustelussa on leimallisesti kansallisia piirteitä. Meillä lapset taittavat juuri lähikouluperiaatteen takia koulumatkat jo hyvin pienestä pitäen itsenäisesti. Kun koulupiirejä muutetaan, niin myös perheiden suunnitellut koulumatkat saattavat muuttua.
Kosunen ei ota kantaa Helsingin tuoreisiin päätöksiin, mutta ymmärtää myös vanhempien näkökulman.
– Vanhemmat ovat kiinnostuneita oman lapsensa hyvinvoinnista ja koulunkäynnistä. Jos on taustalla se, että on vaikka muutettu johonkin tiettyyn paikkaan siinä ajatuksessa, että meidän lähipiirimme on tässä ja lähikoulu on tämä. Kun se muuttuu, niin kyllä minä ymmärrän sen, että se on hankala paikka, Kosunen sanoo.
– Toinen puoli perheiden näkökulmasta on, miten perhearki järjestyy, että miten perheet saavat lapset kouluun ja miten sieltä pois.
Tuukka Saarimaa ymmärtää myös Helsingin kaupungin päätöstä. Hän ei näe, että koulupiirien uudelleen piirtäminen vaikuttaa julkisen puolen palvelulupaukseen lähikoulusta.
– Ei mikään ole kiveen hakattu niin, että vanhemmat voivat aina luottaa siihen, että mikään ei muutu omassa naapurustossa. Jos eri koulujen alueella lasten määrä muuttuu, niin jotenkinhan se pitää hoitaa, Saarimaa sanoo.