Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA julkaisi 31.10.2023 tutkimustietoa siitä, millaisia ominaisuuksia suomalaiset seuraavalta tasavallan presidentiltä edellyttävät. Tutkimustuloksisten julkaisun yhteydessä nousivat esiin käsitteet ”kansakunnan keulakuva, ulkosuhteiden ammattilainen ja arvojohtaja”.

Tiedotusvälineet ovat aloittaneet omien tutkimustensa julkaisemisen ja erilaisia mielipidetutkimuksia tullaan näkemään viljavalti. Ilahduttavasti mediat ovat tutkimustulosten lisäksi julkaisseet myös tutkimusdataa. Kaltaiseni politiikan katsomovalmentaja samoin kuin presidentinvaalikampanjoiden kokoushuoneissa työtään tekevät strategiaryhmät tervehtivät tätä ilolla.

Olen monesti miettinyt, kuinka normaalit suomalaiset kavahtaisivat keskusteluja, joita heidän ajatuksistaan ja päätöksistään käydään niin tutkijoiden kuin poliittisten strategien joukossa. Näissä keskusteluissa ihmiset lakkaavat olemassa ajattelevia ja tuntevia yksilöitä, heitä käsitellään ryhminä, joita kutsutaan muun muassa ”kokoomuslaisiksi, perussuomalaisiksi, keskustalaisiksi, demareiksi”.

On laillaan ymmärrettävää, että pääasiassa eduskuntavaaleja ja kuntavaaleja tutkimaan sekä analysoimaan tottuneet mielet ajautuvat tällaisille urille. Kyseessä on tuttu ja turvallinen näkökulma, joka myös tuottaa ongelmia ja virhetulkintoja.

Presidentinvaaleihin osallistuu laaja joukko äänestäjiä, jotka äänestävät vain presidentinvaaleissa. Tämän lisäksi vain joka kuudes vuosi järjestettävissä vaaleissa on poikkeuksellisen suuri määrä ensimmäisen kerran äänestysoikeutettuja.

Juuri tästä syystä niin moni politiikan, median ja tutkimustyön ammattilainen presidentinvaalien tuloksen arvioijista hahmottaa kansalaisten äänestyskäyttäytymistä vain osittain. Jopa 10–15 prosenttia äänestysaktiivisuuttaan käyttävistä luiskahtaa sellaisen analysoinnin ulkopuolelle, joka tuottaa varsin tarkkoja lopputuloksia eduskuntavaaleissa tai presidentinvaaleissa.

Tutkimuksissa tämä näkyy varsinkin siinä, että kyselyissä saatujen tulosten painottaminen on hyvin vaikeaa vertaamalla sitä aiempaan äänestyskäyttäytymiseen. Presidentinvaalien äänestyskäyttäytymisen korrelointia on vaikea arvioida suhteessa eduskuntavaaleissa tai aluevaaleissa annettuihin ääniin. Edellisten presidentinvaalien ensimmäisen ja toisen kierroksen aikaan maailma oli varsin toisenlainen.

Aiemmissa suoran kansanvaalin presidentinvaaleissa suomalaiset tutuvat valinneen aina antiteesin edelliselle tasavallan presidentille. Ahtisaari poikkesi Koivistosta ja Halonen Ahtisaaresta aivan siinä missä Niinistö Halosesta. Presidentti Niinistön poikkeuksellisen korkea kansansuosio, kansallisen politiikan arvaamaton vuosikymmen ja sotatila muuttavat tätä kuviota. Presidenttiehdokkaat eivät niinkään pyri kertomaan mitä uutta he toisivat Mäntyniemeen, pikemminkin kyseessä on kilvoittelu siitä, miten niinistömäisiä ehdokkaat omalta osaltaan ovat.

Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen äänestysaktiivisuutta ja tulosta on suhteellisen helppo ennustaa nykyisillä tutkimusmenetelmillä. Työnsä asiallisesti hoitava media ei tyydy vain tutkimuksiin vaan lähettää toimittajansa seuraamaan kampanjointia. Tilaisuuksissa kansalaisten mielipiteiden muutokset näkyvät heti, tutkimustuloksissa nopeimmillaan muutamien viikkojen kuluttua.

Ensimmäisen ja toisen kierroksen välistä aikaa on vain kaksi viikkoa. Ennakkoäänestys alkaa vain muutamia päiviä ensimmäisen kierroksen vaalin tuloksen ratkeamisen jälkeen. Tuona aikana mitä todennäköisimmin noin puolet ensimmäisellä kierroksella äänestäneistä joutuvat pohtimaan toiselle kierrokselle itselleen uutta ehdokasta. Jäljellejäänyt parivaljakko ei siis edusta ensisijaisesti heidän mielestään parasta ja sopivinta osaamista Suomen johtamiseen.

Presidentinvaalin toinen kierros on merkittävälle osalle äänestäjistä luonnevaali. He asettavat jäljelle jääneet ehdokkaat vierekkäin ja pohtivat heidän välillään valintaa.

Osa, mutta vain pieni osa, kuuntelee oman poliittisen viiteryhmänsä näkyviä hahmoja. Media tulee korostamaan ehdokkaansa menettäneiden politiikan kellokkaiden julkisia ulostuoja, niistä saa helposti ja nopeasti juttuja, joihin saa tunnettujen ihmisten valokuvia, media luottaa suomalaisten klikkausalttiuteen. ”Katso ketä N.N. kannattaa presidentiksi!”.

Moni suomalainen miettii toisen kierroksen ehdokkaita sen mukaan, miten he sopivat oman paikkakunnan torille. Kumpi on siinä seistessään enemmän eksyksissä ja kumpi paremmin läsnä? Tästä syystä ehdokkaita kierrätetään ennen ensimmäistä kierrosta niillä paikkakunnilla, joilla kampanjat uskovat saavuttavansa parhaan toisen kierroksen tuloksen.

Televisiotenteillä on jälleen kerran merkittävä rooli. Vaikka ensimmäisen kierroksen ennakkoäänistä iso osa on annettu ennen viimeisiä tenttejä, jaetaan niissä jo toisen kierroksen ääniä. Televisiotentti on nukkekoti, jossa kotikatsomot seuraavat ehdokkaiden käytöstä toisiaan kohtaan. Tentin päätyttyä, iltateen äärellä, suomalainen pohtii kuka ehdokkaista sopisi parhaiten taloyhtiön hallituksen puheenjohtajaksi – ja äänestää häntä vaalin toisella kierroksella.