Suomeen muodostetaan paraikaa kokoomuksen johdolla porvarihallitusta. Vaikka hallitusohjelma on vasta neuvotteluvaiheessa, tarkoittaa tämä tuleva hallituskoalitio suuria muutoksia suomalaisessa politiikassa. Muutokset ovatkin erittäin tervetulleita, sillä talouspolitiikkamme, metsäpolitiikkamme sekä hallitustasoinen EU-vaikuttamisemme kaipaavat suuria ryhtiliikkeitä.
Suomen talouskasvu on pudonnut muista Pohjoismaista kauas taakse ja edellisen hallituksen vastuuttoman taloudenpidon johdosta valtio velkaantuu 10 miljardin euron vuositahtia. Selvää on, että suomalaiset äänestivät nyt talousvastuullisen ja kasvua edistävän politiikan puolesta. Tätä vaalitulosta tulee myös kunnioittaa.
Talouden sopeuttamisen linja on saanut tukea myös tutkimuksista. Elinkeinoelämän valtuuskunnan arvo- ja asennetutkimus, joka julkaistiin viime vuoden lopulla, osoitti selvästi, että 65 prosenttia suomalaisista kannattaa menoleikkausten avulla velkaantumisen loppumista. Tulevan hallituskoalition keskeinen ja yhdistävä prioriteetti on talouden suunnan kääntäminen.
On kuitenkin alleviivattava sitä, ettei tie talouden pelastamiseen ole helppo tai yksinkertainen. Menoista leikkaaminen ei tee yksinään autuaaksi, vaan samalla tulee tarkastella myös sitä, miten saamme työnteosta kannattavampaa ja houkuttelevampaa. Katse on pidettävä kiinni tulevaisuudessa, eikä nopeita voittoja tai taikatemppuja ole tarjolla.
Talouden lisäksi tulevan porvarihallituksen on otettava suunnanmuutos myös kahteen hyvin keskeiseen asiaan: metsäpolitiikkaan ja siihen, että Suomen roolia vahvistetaan Euroopan unionissa.
Metsäasioiden suhteen Marin-Rinne hallituksen linjattomuuden on vaihduttava vahvaan sekä strategiseen ennakkovaikuttamiseen, jonka kirkkaana tavoitteena on pitää metsäasiat suomalaisten omissa käsissä. Metsiin liittyvä EU-tasoinen sääntely ei tule nimittäin tulevina vuosina ainakaan hidastumaan. Tästä tuskin ollaan tekeillä olevan hallituspohjan keskuudessa myöskään kovin erimielisiä.
Suomen roolin vahvistamisella tarkoitan nimenomaan sitä, että meidän tulee ottaa EU:sta kaikki hyöty irti. Yksi ratkaisu on hyödyntää nykyistä geopoliittista tilannetta eduksemme. Konkreettisimmillaan tämä tarkoittaa tiukempaa EU-rahoituksen vaatimista esimerkiksi kriittisen infrastruktuurin, kuten rata-, tie ja tietoverkkojen kehittämiselle.
On muiden EU-maiden ja EU:n Nato-maiden kannalta, sekä ylipäätään turvallisuuspoliittisesti järkevää panostaa siihen, että Suomi kytketään entistä vahvemmin Eurooppaan. Suomi on EU:n itärajan vartija ja nykyään myös itse Naton jäsen. Tämä tulee olemaan erittäin hyvä valttikortti, kun neuvottelupöydissä päätetään uusista hankkeista ja rahoituksesta.
Neliraajajarruttamista EU-politiikkaan ei kuitenkaan kaivata. Euroopan unioni ei ole Suomelle rasite, vaan se on meille etu ja resurssi. Ennen kaikkea se on työkalu omien tavoitteidemme ajamiseksi. Jarruttavalla lähestymistavalla ajamme itseämme vain nurkkaan. Kaiken A ja O on se, että tiedämme mitä vaadimme, ja pidämme niistä myös kiinni. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että emme voi olla kriittisiä. Harvemmin mitään menestyvää järjestelmää on kehitetty pelkästään kehujen varaan.
