FT, tietokirjailija Kai Myrberg tarkastelee kolmannessa Pohjois-Koreaa käsittelevässä teoksessaan maan yhteiskuntaa yksilökeskeisesti, ihmisten kohtaloiden kautta.
Yksi perussyy nykyisenkin Pohjois-Korean ongelmiin on 1990-luvulla vallinnut nälänhätä. Neuvostoliiton romahdus lopetti sen toimittaman materiaalisen tuen Kimien hallinnolle. Lisäksi 1990-luvun puolivälissä valtavat tulvat tuhosivat maataloutta ja seurauksena oli nälänhätä, jossa kuolleiden määrä kohosi miljooniin.
Nykyisen johtajan isä Kim Jong Il etsi kiivaasti syyllisiä maan surkeaan ruokatilanteeseen. Pian maatalousministeri paljastui rikolliseksi ja hänet teloitettiin vuonna 1997. Samalla myös satoja virkamiehiä surmattiin, koska heidän sanottiin manipuloineen maan taloutta.
Viralliset syylliset nälänhätään oli siten löydetty. Myrberg toteaa, että kansalaiset eivät tienneet, että Johtajalla oli ulkomaisilla pankkitileillään kymmeniä miljardeja dollareita, joilla olisi voinut helposti välttää koko kriisi.
Juche-aatteen isä
Pohjois-Korean perustaja Kim Il Sung halusi 1950-luvulla luoda marxismi-leninismin rinnalle oman ideologian. Avuksi nousi filosofian professori Hwang Jang Yop, joka muokkasi Pohjois-Korean perustajan Kimin puheita ja niistä syntyi uusi Juche-aate.
Aatteen peruspilareita ovat omavaraisuus taloudessa ja itsenäisyys kansallisessa puolustuksessa. Ideologia myös painottaa Johtajan absoluuttista valtaa, jossa kansa on hänelle täysin alisteinen.
Hwang Jang Yopin työ hallitsijan tärkeänä avustajana ei jäänyt palkitsematta, hän kohosi merkittäviin tehtäviin, kuten parlamentin puhemieheksi. Uran kruununa voidaan pitää vuotta 1972, jolloin Juche sai virallisen aseman Pohjois-Koreassa. Maassa otettiin käyttöön myös uusi ajanlasku, jolloin Kim Il Sungin syntymävuodesta 1912 tuli Juche-ajanlaskun ensimmäinen vuosi.
Hwang Jang Yop toimi myös seuraavan johtajan Kimi Jong Ilin opettajana. Hänen noustuaan valtaan vuonna 1994 Juche-aatteeseen lisättiin yhä enemmän sotilaallisia elementtejä, mikä johti armeijan menojen kasvuun. Samaan aikaan kansa kärsi nälänhädästä, josta Johtaja oli täysin välinpitämätön.
Hwang kritisoi tilannetta ja muidenkin mielipiteidensä johdosta hän etääntyi sisäpiiristä. Hwang huomasi, että moni Kim Jong Ilin epäsuosioon joutunut eliitin jäsen oli kadonnut. Juche-aatteen isä alkoi kokea asemansa vaaralliseksi, joten hän alkoi hautoa loikkaamista Etelä-Koreaan.
Ulkomaille pääsy ei ollut ongelma, sillä Juche-ideologian markkinointiin liittyvät tehtävät edellyttivät usein matkustamista, mutta pohjoiskorean agentit tarkkailivat Hwangin liikkeitä kellon ympäri. Siten esimerkiksi suunnitelma loikata tammikuussa 1997 Japanissa ei onnistunut.
Sieltä Hwang jatkoi matkaa Pekingiin, jossa hänen onnistui livahtaa Etelä-Korean suurlähetystöön. Hwang oli varustautunut nielemään syanidikapselin, jos yritys epäonnistuisi.
Myrkkyä ei tarvinnut käyttää, mutta pohjoiskorealaiset agentit eivät antaneet helpolla periksi. He yrittivät tunkeutua suurlähetystöön ja Kiinan hallitus lähetti paikalle peräti 1 200 sotilasta ja tankkeja turvaamaan lähetystöä. Lopulta ideologi sai turvapaikan Etelä-Koreasta.
Valtioaatteen kehittäjän pakeneminen oli valtava järkytys ja nöyryytys Pohjois-Korean hallinnolle. Hwang pääsi turvaan, mutta hänen perheensä ja ystävät joutuivat ankarien kostotoimien uhriksi. Hwangin vaimo ja yksi tyttäristä tekivät itsemurhan vankikuljetuksen aikana. Muut lapset ja lastenlapset joutuivat työleireille. Väitteiden mukaan noin 300 Hwangin ystävää ja työtoveria kokivat saman kohtalon.
Loikkari eli Etelä-Koreassa ympärivuorokautisessa poliisivartioinnissa. Vartiointi oli todella tarpeen, sillä Hwangiin kohdistui jatkuva salamurhan uhka. Esimerkiksi vuonna 2009 kaksi pohjoiskorealaista agenttia jäi kiinni murhayrityksestä. Juche-aateen luoja kuoli sydänkohtaukseen 87-vuotiaana vuonna 2010.
Otto Warmbier
Pohjois-Koreassa turisteja pidetään aina epäilyttävinä henkilöinä ja heitä tarkkaillaan erityisen huolellisesti. Pidättäminen vähäisestäkin syystä on tavallista. Tämän sai huomata vuonna 1994 syntynyt yhdysvaltalainen Otto Warmbier, joka halusi matkustaa Pohjois-Koreaan, koska oli kiinnostunut maan kulttuurista ja paikallisista ihmisistä.
Pitkäaikainen haave toteutui joulukuun lopulla 2015, jolloin Warmbier osti viiden päivän ryhmämatkan Pohjois-Koreaan.
Paluumatkalla hänet pidätettiin lentokentällä, syynä oli vihamielinen teko Pohjois-Koreaa vastaan. Syytteen mukaan hän oli varastanut hotellin henkilökunnan tiloista Kim Jong Iliä esittäneen propagandajulisteen. Oikeudenkäynnissä tuomioksi tuli peräti 15 vuotta pakkotyötä.
Aikaa kului ja Warmbierin isä teki kaikkensa saadakseen poikansa vapaaksi. Viimein Donald Trumpin hallinto sai luotua kontaktin Pohjois-Korean viranomaisiin ja neuvottelun jälkeen Warmbier vapautettiin. Hän oli tosin erittäin heikossa kunnossa vankeudessa saamiensa vammojen seurauksena. Warmbier kuoli kesäkuussa 2017.
Kai Myrberg: Pohjois-Koreassa vain Johtaja on korvaamaton. 363 sivua. Docendo.
