Eduskuntaan valitaan vääriä ihmisiä, politiikassa valehdellaan ja levitetään perättömiä syytöksiä kilpailijoista, erityisesti saman puolueen ja vaalipiirin kansanedustajista.
Äänestäjille väärät tiedot leviävät median kautta silloin, kun lähdekritiikki tai etiikka pettää. Suomen tietotoimisto laukaisi kaksi ammusta: SDP:n eduskuntaryhmässä on häirintätapauksia, suutariksi on jäänyt väite ryhmän puheenjohtajan Tytti Tuppuraisen käytöksestä.
SDP:n entinen kansanedustaja, europarlamentaarikko ja puoluesihteeri Ulpu Iivari nosti Facebookissa esiin tutun keinon. Eduskuntavaalien pitkät listat. Esimerkiksi Ruotsissa käytössä olevassa järjestelmässä äänestetään puolueita.
Ruotsissa voi toisella lipulla äänestää myös henkilöä. Jos joku ehdokas saa vähintään viisi prosenttia puolueen äänistä, hän voi ohittaa listalla korkeammalle asetetun puoluetoverinsa.
Vaalitapaa on perusteltu sillä, että se korostaisi puolueita, vähentäisi vaalien henkilöitymistä, pitäisi vaalirahoituksen järjestyksessä, hillitsisi kielteistä kampanjointia ja puoluetovereiden mustamaalaamista.
Kaikki varmasti hyviä tavoitteita, mutta Iivarin mielestä vaalijärjestyksen muuttaminen on hankalaa. Selitys on yksikertainen.
Suomessa nykyinen järjestelmä on yleisesti hyväksytty, ja pitkissäkin listoissa on ongelmia. Tämä on tullut selväksi Ruotsissa.
Kansanedustajat on valittu henkilövaalissa. Miten olisi mahdollista valita nykyisellä tavalla eduskunta, joka remontoisi järjestelmän?
Ne, jotka pääsevät ehdolle ja läpi henkilövaalissa, saattaisivat jäädä rannalle listavaalissa. Tätä riskiä esimerkiksi joku julkkiskansanedustaja ei hevillä ota.
Listavaali kaventaisi äänen merkitystä ja lisäisi puoluevaltaa, kun ehdokkaiden läpimenojärjestys määrättäisiin puolueäänestyksissä. Äänestäjälle jäisi käytännössä mahdollisuus tukea ensisijaisesti puoluetta.
Vaalirahoituksen ongelmat nousevat usein esiin henkilövaaleissa. Ryhtyisivätkö kansanedustajat rajaamaan ratkaisevasti tukia, joiden avulla he ovat yrittäneet selvitä kampanjakuluistaan?
Säädöksiä vaalirahoituksesta on vaikea tilkitä niin aukottomiksi, että ulkopuolisen rahoituksen merkitys jäisi vähäiseksi. Listavaalissakin rahoittajat löytäisivät suosikkinsa.
Elinkeinoelämä voisi jakaa rahaa porvaripuolueille ja niiden ehdokkaille. Ammattiyhdistysliikkeellä olisi edelleen mahdollisuus pönkittää vasemmistoa ja sen ehdokkaiden kampanjointia.
Ulkopuolisen tuen lisäksi puolueet voivat rahoittaa kampanjoitaan omilla keräyksillään ja liiketoimillaan. Aina jollakin puolueella on enemmän rahaa kuin toisella.
Listavaalissa kampanjat henkilöityisivät nykyistä vieläkin enemmän puoluejohtajiin ja vaalipiirien ykkösehdokkaisiin. Se ei välttämättä vähentäisi väärien tietojen levittämistä.
Media kertoo politiikan tapahtumista kansalle. Lähdesuoja on keskeinen tukipilari sille, että tietoja voi jakaa vaarantamatta lähdettä.
Vaalitavasta riippumatta media ei pääse helpolla. Sen on pystyttävä arvioimaan, milloin tieto pitää julkaista riippumatta lähteen motiivista.
Olennaisinta on asia, ei sen kertojan tai vuotajan tarkoitusperät. SDP:n häirintäsopassa STT:n ei olisi pitänyt julkaista väitettä, jonka esittäjän henkilöllisyys ei ollut toimituksen tiedossa.
Politiikan kärjistyminen, mediatalojen talousvaikeudet, lukijoiden kalastelu ovat kaikki saman sopan aineksia. Yhden ongelman poistaminen ei hävitä muita ja saattaa johtaa uusiin ongelmiin.
Suurin vastuu on tietenkin niillä, jotka saavat valtuutuksen kansalta. Median merkitystä unohtamatta.