Verkkouutiset

Espoon Suvelassa helmikuussa 2022. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Pitääkö kuntien palkata omia poliiseja huolehtimaan nuorisosta?

BLOGI

Ketä kiinnostaa kiinnostaako ketään?
Jussi Lähde
Jussi Lähde
Kirjoittaja työskentelee akkumineraalien malminetsinnän ja kaivostoiminnan kehittämisen vastuullisuuden ja viestinnän parissa.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Suomi on valtiona menettänyt otteensa nuorisostaan. Miten tähän on tultu? Yhteiskuntamme odottaa, että teinit tulisivat aikuisiksi. Samaan aikaan viesti nuorille on selkeä: he ovat murrosikään kuuluvine komplekseineen tiellä joka paikassa.

Kodeissa auktoriteettioletetut makaavat sohvalla tai ovat viihteellä. Yhä useammin luemme lehdistä, että koulujen pihoilla ja kauppakeskuksissa kokoontuva nuoriso häiriköi, sotkee paikkoja tai käyttäytyy muuten vaan huonosti. Usein mukana on päihdyttäviä aineita.

Asia ei tunnu kuuluvan oikein kenellekään. Tiedetään tilanteita, joissa poliisin mustamaija käy pyörähtämässä pikkukaupungin yläkoulun pihalla todeten, ettei sivuikkunasta näy akuuttia vaaraa, joten jatkakaa samaan malliin. Maijan ikkunan läpi näkyy nuoria kymmenittäin, ellei sadoittain nuorisoa, osa päihtyneenä. Partio jatkaa eteenpäin.

Koulujen kulmilla tiedetään kautta aikain käydyn kauppaa erilaisilla aineilla. Ilmiö ei ole kadonnut mihinkään, päinvastoin. Mistä nuoret hankkivat viinat, tupakat ja nuuskat? Ketä kiinnostaa kiinnostaako ketään?

Joskus ihmettelen, onko poliisi olemassa vain television realitysarjoissa ja elokuvissa. Missä ovat koulupoliisit, nuo tervakeuhkoista ja narkomaaneista karmeita kuvia esittelevät virkapukuiset entisaikain auktoriteetit? Propagandistit on korvattu moniammatillisilla tiimeillä, joilla ei ole aikaa tehdä ennaltaehkäisevää työtä.

Älkääkä nyt ampuko viestintuojaa.

Syy tilanteeseen on täysin meissä aikuisissa. Olemme kansakuntana ajautuneet tilanteeseen, jossa osassa suomalaista kodeista pitäisi tehdä vanhempien huostaanottoja.

Nuoret tarvitsevat selkeitä viestejä, niin selkeitä, että yhteiskuntamme ei enää joko osaa tai saa kertoa niitä.

Jokaisen viranomaistahon toimintaa on osaoptimoitu ja organisaatiot ovat muuttuneet etäältä ohjatuiksi. Yksikään taho ei katso kokonaisuutta lasten ja nuorten näkökulmasta. Ei ihme, että he kokevat olevansa yhteiskunnassa ulkopuolisia. Suomalaisista nuorista liian suuri osa asuu ja elää pahoinvointialueilla.

Koronaeristyksen sosiaaliset jäljet ovat rajut. En ole kuullut yhdenkään poliitikon olevan huolissaan siitä, mitä toimenpiteitä tulisi tehdä asian korjaamiseksi. Suomi kärsii hirvittävästä kohtaamisvelasta.

Koulupoliisit on saatava takaisin ja pian, näkymään ja kuulumaan nuorison ja vanhempien pariin. Viranomaistahojen yhteistyössä ei ole sinällään mitään vikaa, mutta mikään ei korvaa läsnäoloa ja asioista keskustelua. Lapsen ja nuoren kannalta olisi äärimmäisen tärkeää tietää, että oman koulun asioista vastaa kasvoiltaan ja nimeltään tunnettu poliisi.

Valtiolla ei tunnu olevan varoja asiaan, pitäisikö siis päätöksenteko viedä lähemmäs ongelmia. Pitäisikö kunnille antaa oikeus palkata omia poliisipartioita tai liisata niitä valtiolta ilta-ajan tehtäviin rauhoittamaan huumeiden, lääkkeiden, viinan, nuuskan ja tupakan ”kauppakeskuksia”? Usein kyse on kunnan vastuulla olevasta julkisesta tilasta, kuluja tulee siitäkin, kun paikkoja rikotaan.

Päihteet ovat osa liian monen nuoren, niin tytön kuin pojan arkea, ja vaarat vaanivat yhä nuorempia. Haluan kuulla ratkaisuja, jotka vähentävät merkittävästi ongelmien syntyä.

Ongelmiin ajautuneiden nuorten tarinat ovat täynnä osattomuuden ja välittämisen ulkopuolelle jäämisen tunnetta. Puhumme hurskaasti asiakaskokemuksesta jopa verotoimiston osalta, mutta suomalaisen

Yhteiskunnan tärkein asiakas on kuitenkin varttuva nuori. Millainen on yhteiskunnan käyttöliittymä hänelle. Nuuskan, viinan, lääkkeiden ja muiden päihteiden katu- ja piha- ja digikaupasta on tullut kenttä, joka ei ole ollut aikoihin kenenkään hallussa. Mobiilimaksaminen ja postin tarjoamat uudet palvelut ovat luoneet uusia mahdollisuuksia rakentaa myyntiketjuja.

Sukupolvien väliset kuilut tiedossa, ymmärryksessä ja toimintatapojen tuntemisessa ovat yhä leveämpiä.

Toivoisin poliisin, terveydenhuollon ja sosiaalipuolen ammattilaisten kertovan oppilaiden vanhemmille sen, mitä he nuorison maailmasta ja tarjolla olevista aineista tietävät.

Ennen kaikkea toivon, että koululaiset oppisivat siihen, että julkiset tilat kuuluvat jollekulle muulle kuin päihteiden kauppiaille.  Miksi teinit osaavat kertoa Viron viinaa myyvien autojen tuntomerkkejä, mutta poliisit eivät? Tämä tieto ei tällä hetkellä löydä tietään eteenpäin sellaisille tahoille, joilla on mahdollisuus tehdä asialle jotain.

Kunnissa on paljon pohdittavaa siinä, minne asti oman kunnan ja muiden viranomaisten työn vaikutus mihinkin kellonaikaan ulottuu.

Kerran neljässä vuodessa Suomi tulee tunnontuskiin. Eduskuntavaalien alla keskustelu ”Islannin mallista” kiihtyy jälleen.  Yksi tuon mallin menestystekijöitä olivat kaikkia nuoria koskevat yhteiset kotiintuloajat.

Niin kauan kuin keskustelua halutaan käydä vain mukavilta kuulostavista asioista, kuten harrastamisen mahdollisuuksista, emme ole tuottamassa ratkaisuja vaan pakenemassa niitä.

Ainakin suomalaisille koululaisten vanhemmille pitäisi säätää yhteiset kotiintuloajat. Jostakin kun pitää aloittaa.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
› Uutissyöte aiheesta
Uusimmat

Suosittelemme

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Opi sukeltamaan, ajattele kuin valkohai!

Suositut sukelluskurssit kokeneiden ammattilaisten johdolla. Verkkokaupassamme voit räätälöidä itsellesi sopivan paketin.
Tarjous

MUISTA LOGO!

Oy Sarin sukellus Ab
Roihupellon maauimala, Niinistö

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)