Verkkouutiset on kysynyt suomalaisilta europarlamentaarikoilta heidän näkemyksiään kansanäänestyksistä.
Julkaisemme Euroopan parlamentin jäsenten vastaukset asiasta kolmessa osassa. Tämä juttu on kolmas. Maanantaina julkaistu ensimmäinen juttu löytyy tästä ja tiistain julkaistu toinen juttu löytyy tästä.
Näin seuraaviin kysymyksiin vastasivat Pirkko Ruohonen-Lerner (ps.), Sirpa Pietikäinen (kd.) ja Nils Torvalds (r.).
1. Ovatko kansanäänestykset mielekäs tapa ratkaista merkittäviä poliittisia kysymyksiä?
Pirkko Ruohonen-Lerner: ”Neuvoa-antavat kansanäänestykset ovat hyvä tapa herättää keskusteluja kansalaisia kiinnostavista aiheista. Samaa tehtävää hoitavat myös kansalaisaloitteet, joita on ollutkin eduskunnan käsittelyssä useampia kappaleita. Lopullinen päätösvalta on hyvä säilyttää eduskunnalla, kunnanvaltuustolla ym. poliittista vastuuta kantavalla toimielimellä.”
Sirpa Pietikäinen: ”Jos kyseessä ovat isot, fundamentaaliset asiat, joissa muutetaan valtio- tai kuntarakenteita, kansanäänestys on tarpeellinen väline, jotta muutokselle saadaan myös kansan tuki. Tällaisia fundamentaalisia kysymyksiä ovat esimerkiksi valtio- ja kuntaliitot sekä uudet, peruuttamattomat puolustusliitot. Kansanäänestyksiä ei sen sijaan ole mielekästä järjestää laajoista kokonaisuuksista, jossa on paljon keskinäisriippuvaisuuksia. Kuten vaikkapa valtion budjetista – on helpompi äänestää vaikeasti hahmotettavan kokonaisuuden edessä ei, kuin kyllä.”
Nils Torvalds: ”Tähän ei oikein ole kyllä/ei-vastauksia. Monimutkaisten kysymysten suhteen kansanäänestys voi alla aika huono menetelmä.”
2. Pitäisikö kansanäänestyksiä lisätä/vähentää/pitää nykyinen taso?
Pirkko Ruohonen-Lerner: ”Suomessa valtakunnallisia kansanäänestyksiä on järjestetty vain kaksi kertaa: vuonna 1932 äänestettiin kieltolain lopettamisesta ja 1994 EU-jäsenyydestä, joten ei niitä ainakaan vähentää voi. Kunnallisella tasolla neuvoa-antavia kansanäänestyksiä on järjestetty usein mm. ennen kuntaliitosten toteuttamista.”
Sirpa Pietikäinen: ”Aiempi vastaukseni huomioiden, kansanäänestysten määrä tulee pitää mielekkäällä tasolla. Nykyisessä tahdissa ei ole mielestäni mitään vikaa.”
Nils Torvalds: ”Suomella on ollut aika selkeä linja. Suurissa linjakysymyksissä, jossa perinteinen linja on mahdollisesti muuttumassa kansanäänestys voi alla hyvin aiheellinen. Kaliforniassa äänestettiin Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin aikoihin ’three strikes and you are out’, joka johti siihen että kolmesta pienestä rikoksesta istui elinkautisen…”
3. Pitäisikö Suomen järjestää kansanäänestys EU- tai eurojäsenyydestä?
Pirkko Ruohonen-Lerner: ”Mikäli kehitys kohti taloudellisia yhteisvastuita jatkuu, ja halutaan eroon kansalaisia köyhdyttävästä sisäisestä devalvaatiosta, äänestys ainakin eurojäsenyydestä on hyvin perusteltu vaatimus.”
Sirpa Pietikäinen: ”Ei pitäisi. EU:ssa pysyminen ei ole kansanäänestyksen asia, koska siinä ei ole kyse edellä mainitusta fundamentaalisesta muutoksesta. Emme äänestä jatkuvasti siitäkään, pitäisikö meidän jatkaa verojen maksua, perusoikeuksien puolustamista tai pitäisikö Suomen säilyttää itsenäisyytensä vai siirtyä takaisin Pähkinäsaaren rauhan rajoihin.”
Nils Torvalds: ”Ei.”
4. Pitäisikö Suomen edesauttaa mallia, jossa Britannialle räätälöitäisiin EU-eroneuvotteluissa ns. Norjan malli eli Britannia olisi Euroopan talousalueen Etan jäsen saaden vapaakaupan edut?
Pirkko Ruohonen-Lerner: ”Britannian erohakemusta ei ole vielä nähty, joten on liian aikaista ottaa tähän kantaa. Norjan malli ei välttämättä edes kiinnostaisi Britanniaa, esimerkiksi työvoiman vapaan liikkuvuuden ja suhteellisen korkeiden maksujen vuoksi. Uskoisin, että Britannia haluaa myös osallistua päätöstentekoon.”
Sirpa Pietikäinen: ”Norjan malli kuulostaisi järkevältä Britannialle, mutta en usko heidän siihen suostuvan. Brittien jäsenmaksut eivät katoaisi mihinkään, mutta heidän päätösvaltansa hupenisi.”
Nils Torvalds: ”Meidän tehtävä ei ole räätälöidä mitään mallia. Norjan malli voisi olla ihan hyvä. Se sisältää kuitenkin ehtoja, joista Ison-Britannian kansanäänestyksessä äänestettiin ei. Eli heidän pitää nyt päättää mitä he haluavat. Sekä Norjan että Sveitsin malli sisältää ehtoja jotka todennäköisesti eivät kelpaa Iso-Britannialle. Sen jälkeen vaihtoehdot ovat Turkin tai Ukrainan malli…”.