Verkkouutiset kysyi suomalaisilta europarlamentaarikoilta heidän näkemyksiään kansanäänestyksistä. Julkaisemme vastanneiden meppien vastaukset kolmessa eri jutussa. Aloitamme tänään maanantaiaamuna.
Näin seuraaviin kysymyksiin vastasivat Heidi Hautala (vihr.), Liisa Jaakonsaari (sd.) ja Merja Kyllönen (vas.).
1. Ovatko kansanäänestykset mielekäs tapa ratkaista merkittäviä poliittisia kysymyksiä?
Heidi Hautala: ”Kääntäen: ei kai suora demokratia ole merkityksettömiä kysymyksiä varten? Jos tarkoitetaan kysyä, kykenevätkö kansalaiset ottamaan kantaa merkittäviin tai kauaskantoisiin kysymyksiin, vastaus on kyllä edellyttäen, että kysymyksenasettelu on selkeä ja vaihtoehtojen seuraukset ymmärrettävissä. Aivan sama tietysti koskee edustuksellisen demokratian päätöksentekoa. Ihmisille merkittävät kysymykset voivat vaihdella paikallisen tiesuunnitelman hyväksymisestä aina liittymiseen kansainväliseen valtiosopimukseen. Kansanäänestyksiä ei pitäisi lainkaan järjestää kysymyksenasettelusta, jolle voidaan luoda hyvinkin sepitteellisiä merkityksiä. Niin kävi Brexitissä.”
Liisa Jaakonsaari: ”Kyllä ja ei. Esimerkiksi Suomessa kansanäänestys EU-jäsenyydestä oli aikoinaan paikallaan. Kyllä- ja Ei -osapuolet tarjosivat myös kiinnostavia argumentteja ja keskustelu syvensi maailmankuvaa Suomen asemasta ja EU:n merkityksestä. Isoissa, käänteentekevissä muutoksissa neuvoa antavia kansanäänestyksiä voidaan käyttää. Parlamentarismi on nostettava kunniaan ja ennen vaaleja on nostettava kaikki tärkeät asiat vaalipropagandan ja mielikuvataistelun ohi.”
Merja Kyllönen: ”Ovat silloin, kun kansalaiset ovat riittävästi informoituja mistä äänestetään, miksi äänestetään ja mitkä ovat vaikutukset suuntaan jos toiseen.”
2. Pitäisikö kansanäänestyksiä lisätä/vähentää/pitää nykyinen taso?
Heidi Hautala: ”Kansanäänestykset ovat tasaisesti lisääntyneet Euroopassa koskien nimenomaan EU-integraatiota, ilman että on tehty mitään keskitettyjä suunnitelmia ’tasosta’. Parhaimmillaan kansanäänestykset ovat omiaan kuromaan umpeen kuilua kansalaisten ja eliittien välillä ja erityisesti silloin, kun aloite on kansalaisten eikä hallitusten käsissä. Viimemainitut ovat ns. plebisiittejä, joilla pahimmillaan valtapuolueet koettavat pönkittää omaa valtaansa ottaen välineeksi kansanäänestyksen (Brexit). Paras kansanäänestyskulttuuri on Sveitsissä, jossa kansalaiset ovat voineet vuodesta 1899 tehdä sitovaan kansanäänestykseen johtavia aloitteita selkeästi määritellyistä asiakysymyksistä. Tässä suhteessa Suomen kansalaisaloitelaki jää puolitiehen.”
Liisa Jaakonsaari: ”Vaikea sanoa. Sveitsissä on toimiva kansanäänestystraditio. Suomessa ei. Juuri käyty kansanäänestys Britanniassa oli kansanäänestysten irvikuva.”
Merja Kyllönen: ”Pitää nykyinen taso, koska se on ollut tiedollisesti hallittavissa – kansalaiset ovat pääsääntöisesti tienneet mistä ja miksi äänestetään. Kansalliset parlamentit valitaan vaaleilla edustamaan kansaa ja jos kaikki pitää erikseen ratkoa kansanäänestyksillä, voi hyvin kysyä mihin parlamentaarikkoja enää tarvitaan?”
3. Pitäisikö Suomen järjestää kansanäänestys EU- tai eurojäsenyydestä?
Heidi Hautala: ”Itse en aio edistää näitä nimenomaisia aloitteita, koska kannatan EU:n ja euroalueen ongelmien ratkaisemista kummankin täysivaltaisena jäsenenä. Jos tällaisia aloitteita tehtäisiin ja eduskunta päättäisi sen pohjalta järjestää kansanäänestyksen, varmaankin kampanjoisin aktiivisesti eroa vastaan.”
Liisa Jaakonsaari: ”Ei pitäisi. Monet mielipidetiedustelut osoittavat, että euro- ja EU-jäsenyyden tuki on vankkaa. Vaikka EU on muuttunut sitten jäsenyyden solmimisen, en näe perusteita kansanäänestykselle. Eduskuntavaalien yhteydessä olisi hyvä keskustella enemmän Eurooppa-asioista, sillä Suomen EU-linjasta päättää Suomen eduskunta.”
Merja Kyllönen: ”En usko sen olevan järkevää, kun on nähty miten Britanniassa asia eteni – jos Suomessa katsottaisiin äänestys tarpeelliseksi, tarvittaisiin todella laaja ja avoin keskustelu, jotta jokainen äänioikeutettu todella tietää mistä äänestetään, miksi ja mitä siitä seuraa. Populististen heittojen varaan ei tällaisia ratkaisuja voida jättää.”
4. Pitäisikö Suomen edesauttaa mallia, jossa Britannialle räätälöitäisiin EU-eroneuvotteluissa ns. Norjan malli eli Britannia olisi Euroopan talousalueen Etan jäsen saaden vapaakaupan edut?
Heidi Hautala: ”Britannia saisi ETA-alueen jäsenenä myös vapaakaupan haitat kuten Norja, toisin kuin kysymyksessä oletetaan. Se joutuu saattamaan voimaan arviolta kolme neljäsosaa EU-säädöksistä ilman päätösvaltaa, mikä on erityisen haitallista demokratialle. Tämä on varsin kaukana Brexitiin johtaneesta ’valta omiin käsiin’ -iskulauseesta. Suomen ei pidä sellaista ’mallia’ tietenkään edistää. Sitä paitsi kun Britannia käynnistää eroprosessin, on neuvoteltava erosopimus, jonka aikaansaaminen voi kestää pari vuotta. Kannatan Gibraltarin esitystä, että erosopimus viedään kansanäänestykseen. Vasta sen sisältö kertoo, mitä Brexit oikeasti merkitsee.”
Liisa Jaakonsaari: ”Malleja on monia ja uusia syntyy. Tuskinpa britit Norjan mallia hyväksyvät. Se maksaa paljon ja sisältää vapaan liikkuvuuden ilman vaikutusvaltaa direktiiveihin, joita pitää sitten noudattaa.”
Merja Kyllönen: ”En olisi räätälöimässä minkäänlaista mallia, ennen kuin nähdään mitä britit itse todella haluavat. Eronpyyntöä EU:sta ei ole vieläkään maan hallitukselta tullut ja ennen sitä mikään neuvottelu ei ole mahdollinen ja spekulaatioista ei synny kuin lisää epävarmuutta. Lisäksi britit ovat suhtautuneet hyvin kriittisesti työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen, joka on ollut osa Norjan mallia, siksikään oheinen spekulaatio ei osu mielestäni kohdilleen.”
