Kunta- ja aluevaaleissa perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra otti vastaan opposition kovimmat iskut. Intohimoisesti hallitusta puolustanut Purra myös hakeutui kahinoihin vasemmiston, keskustan ja vihreiden kanssa.
Purraa huomattavasti pidemmällä sytytyslangalla varustettu pääministeri Petteri Orpo (kok.) jäi usein sivuun. Samalla tavalla toimi sosiaalidemokraattien Antti Lindtman.
Kahden suurimman puolueen johtajat keskittyivät toisiinsa. Lindtman kovisteli päävastustajaansa kokoomusta ja Orpoa, joka vastasi samalla mitalla.
Seuraava suuri koitos on 2027 eduskuntavaalit. Niissä Orpo taistelee Lindtmania vastaan pääministerin paikasta. Purrasta ei ole apua, ellei perussuomalaisten suosiossa tapahdu jyrkkää käännettä nousuun.
Pääministerin yksi keskeinen tehtävä on pitää hallitus koossa. Tämän lisäksi Orpon harteilla lepää vastuu kokoomuksen menestyksestä.
Orpo joutuu vaalikauden loppupuolella osoittamaan, että hän on maan ykköspoliitikko.
Se voi tarkoittaa sitä, että pääministeri saa ratkottavakseen nipun hallitusrintaman sisäisiä kiistoja.
Silloin on kyse Orpon ja kokoomuksen uskottavuudesta. Kuinka pitkälle kokoomus sietää hallituskumppaninsa temppuilua.
Ensimmäinen irtiotto tuli pian vaalien jälkeen. Purra ilmoitti, ettei Kelan valtuuston perussuomalaisten tarvitse tukea työministeri Arto Satosen (kok.) valintaa laitoksen pääjohtajaksi.
Purra on vakuuttanut puolueensa tukevan hallituksen talouspolitiikkaa. Kahnauksen aiheita on löydettävissä talouden ulkopuolelta.
Perussuomalaiset ovat toistuvasti viritelleet keskustelua ilmastolain avaamisesta. Maahaanmuutto on puolueen yksi lempiteemoista.
Riikka Purra ei olisi ensimmäinen puoluejohtaja ja valtiovarainministeri, jolle kaksoisrooli osoittautuisi ylivoimaiseksi. Lähihistoriasta löytyy esimerkkejä. Sosiaalidemokraateista Eero Heinäluoma ja Jutta Urpilainen, keskustalaisista Katri Kulmuni ja Annika Saarikko.
Viime vuosina vain kaksi puoluejohtajaa on selvinnyt kuivin jaloin valtiovarainministerin tehtävästä, jos onnistumista mitataan eduskuntavaalituloksella.
Vuoden 1999 vaalien jälkeen kokoomus jatkoi hallituksessa ja puheenjohtaja Sauli Niinistö valtiovarainministerinä. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) aloitti 2011 vaalien jälkeen pääministerinä.
Valtiovarainministeri Orpon johtama kokoomus voitti 2019 yhden eduskuntapaikan. Puolue kuitenkin joutui oppositioon.
Perussuomalaisten entinen johtaja Timo Soini on riemuinnut menettämänsä puolueen vaalitappiosta. Hän on pilkannut Purraa ja perussuomalaisia kokoomuksen purkkiorjaksi.
Purra on vierittänyt vaalitappiosta osan median syyksi. Hänen vaikeuksillaan ja Soinin kohtalossa on yhtymäkohtia. Soinin puolueen suosio puolittui vaalien jälkeen puolessa vuodessa, Purran kahdessa.
Ulkoministeri Soini ihastui hillotolppaansa. Hän unohti puolueväen eikä huomannut, että Jussi Halla-ahon johtama ryhmä kaivoi maata alta ja kaappasi puolueen kesällä 2017.
Soini johti puoluetta ylimielisesti ja unohti puoluekokousedustajat. Purralta ja muulta perussuomalaisten johdolta vaalien ehdokashankinnan vaikeudet jäivät ratkaisematta.
Vasemmiston vilunkia ei ollut se, että Purra ja Orpo keskittyivät paikallisvaaleissa hallituksen politiikan kehumiseen. Se oli Purran ihan oma peli.
Kokoomukselle se kelpasi, mutta perussuomalaisten kannattajille hallituksen talouspolitiikan intohimoinen ylistäminen oli vastenmielistä.
Soinissa ja Purrassa on eroja. Soini kieltäytyi valtiovarainministerin salkusta. Hän vältti riskin, mutta saattoi samalla väistää puoluejohtajalle kuuluvan vastuun.
