[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”pekoni-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Kulunut juhlakausi muutti perheemme ruokakattausta merkittävästi, kun maailmalta palannut nuoriso istuutui useammaksi päiväksi yhteisen pöydän ääreen. Ruokapöydän suuret lihakimpaleet kutistuivat merkittävästi ja saivat antaa tilaa kasvipohjaisille vaihtoehdoille. Uuden vuoden ruokia pohdittaessa nakit ja perunasalaatti eivät ruokalistaa kootessa olleet esillä edes teoreettisina vaihtoehtoina, vaan juhla-ateria koostettiin kokonaan ilman lihaa. Kahvipöydässä oli aina maitopohjaisten tuotteiden rinnalla myös kasvipohjaiset vaihtoehdot.
Nuoret olivat aktiivisia päätöksentekijöitä, joita me seniorit seurasimme hyväksyvästi nyökytellen. Ympäristötietoisuus oli kuluneen vuoden aikana levinnyt hiljaisena hyökynä meidän kaikkien tajuntaan ja tuntui vaikuttavan kaikkien valintoihin ja käytökseen ainakin jossain määrin. Ruokavalinnat eivät kuitenkaan muutu helposti. Meidänkin ruokataloudessa pinnan alla muhii uusien arvojen kyseenalaistaminen ja epäusko. Siitä kertoi esimerkiksi pekonin tuoksu, joka eräänä varhaisena aamuna levisi keittiöstä vielä unisiin makuukammareihin. Osa otti, osa ei.
Keskusteluissa noteerasimme myös joka puolelta tulvivan tiedon ristiriitaisuuden, josta tuntuu löytyvän sopiva totuus vahvistamaan jokaisen asennemaailmaa. Esimerkkejä tästä oli muun muassa uusimman Naturen artikkeli luomuviljelyn suuresta ympäristökuormituksesta, sekä avocadojen ja Meksikon mafian välisestä jatkuvasti vahvistuvasta yhteydestä.
Naturen artikkeli kuvasi uuden tavan mitata eri ruoantuotantotapojen vaikutusta hiilensidontaan uuden indeksin avulla. Tutkimuksen mukaan luomuviljelyssä tarvittava tavanomaista suurempi maankäyttö johtaa epäsuorasti suurempiin hiilidioksidipäästöihin, koska tarvittava lisämaa otetaan aina metsistä jossakin päin maailmaa. Unohdetaanko siis eläinten hyvinvointia tai maaperän monimuotoisuutta kuvaavat mittaukset, jotka luomuviljelyssä yleensä osoittavat perinteisiä menetelmiä parempia tuloksia, ja keskitytään pelastamaan maailma tehomaatalouden avulla?[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1546608238902{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”pekoni-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Veriavocadot nousivat nekin jälleen joulun aikana otsikoihin, kun esimerkiksi Guardian raportoi, kuinka osa Iso-Britannian ja Irlannin ravintoloista on lopettanut avocadoannosten tarjoilun ravintoloissaan. Syynä tähän on toistuvat uutiset avocadoviljelyn tuhoisista ympäristövaikutuksista, sekä jatkuvasti kasvava huoli siitä, että avocadosta tulevat rahat valuvat yhä enemmän Meksikon huumekartellien taskuun. Muutaman vuoden takainen hyveellinen herkku on saanut seurakseen synkän varjon.
Vastuullisia ruokavalintoja ei ole aina helppo toteuttaa. Vanhat tavat ja tottumukset ovat valintojemme vaakakupissa yllättävän raskaita, eikä valintoja helpota joka puolelta tulvivan tiedon ristiriitaisuus. Tämä ristiriitaisen tiedon tulva tulee todennäköisesti kasvamaan tulevaisuudessa, kun globaalisti tärkeistä ilmiöistä tuotetaan entistä monipuolisempaa tietoa.
Joudumme tekemään valintojamme yhä moniäänisemmässä tietotulvassa. Ei ihme, että pekonin tuoksu houkuttaa.
Chalmersin yliopiston tiedote Nature-tiedelehdessä julkaistusta tutkimuksesta.
Guardianin artikkeli avocadoista.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
[vc_row][vc_column][vc_column_text][avatar user=”anu-hopia” size=”medium” align=”center”]Anu Hopia on elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa. Kirjoittanut ja luennoinut kokkauksen kemiasta 1990-luvun puolesta välistä.[/avatar][/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
Lisää Anu Hopian ruoka-artikkeleita
[verkkojulkaisut tag=”anuhopia”]