Suomen Palloliiton viime viikkojen toiminta kertoo ennen kaikkea siitä, ettei Suomessa ole vielä täysin sisäistetty, millaiseksi toimijaksi kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa on Gianni Infantinon puheenjohtajakaudella muuttunut, toteaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Henri Vanhanen.
Palloliitto kertoi aiemmin kesällä kannattavansa Infantinon jatkoa Fifan puheenjohtajana. Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahti kertoo kuitenkin Ylelle olevansa tyrmistynyt Infantinon suunnitelmasta kaupata osa jalkapallon MM-kisoista.
Henri Vanhasen mukaan kyse ei ole johtajasta, jonka linja olisi muuttunut yhtäkkiä heinäkuussa 2026. Infantino on johtanut Fifaa vuodesta 2016.
– Suomen ei tarvitse antaa tukeaan Infantinolle. Hänen valtakautensa aikana järjestöstä on rakennettu entistä suurempi kaupallinen, diplomaattinen ja geopoliittinen toimija, asiantuntija sanoo Verkkouutisille.
– Fifa ei enää ainoastaan järjestä turnauksia ja jaa jalkapallon kehittämisrahaa. Se jakaa valtioille maailmanlaajuista näkyvyyttä, poliittista legitimiteettiä, matkailutuloja, investointeja ja mahdollisuuden muokata kansainvälistä maakuvaa.
Tämän vuoksi Fifan puheenjohtajan valinnassa ei voida Vanhasen mukaan arvioida vain sitä, kuinka paljon rahaa Suomen Palloliitto saa Fifalta. Samalla arvioidaan, millaista kansainvälisen vallankäytön kulttuuria Suomi tukee.
Vanhanen korostaa, kuinka Infantinon ja Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin läheinen suhde on näkyvin esimerkki siitä, kuinka vaikeaksi Fifan väittämä poliittinen puolueettomuus on muuttunut.
Joulukuussa 2025 Infantino myönsi Trumpille ensimmäisen Fifa Peace Prize -palkinnon. Kyse ei ollut olemassa olevasta, vakiintuneesta tunnustuksesta, vaan Infantinon kaudella luodusta palkinnosta, jonka ensimmäiseksi saajaksi valittiin juuri MM-kisojen keskeisen isäntämaan presidentti.
Kesän 2026 MM-kisoissa suhde sai vielä vakavamman ulottuvuuden. Trump kertoi ottaneensa Infantinon kanssa henkilökohtaisesti puheeksi Yhdysvaltain hyökkääjän Folarin Balogunin punaisen kortin ja pelikiellon. Pelikielto kumottiin poikkeuksellisesti.
– Tässä ylitettiin jo selvästi tavanomaisen isäntämaayhteistyön raja. On normaalia ja välttämätöntä, että Fifa tekee yhteistyötä Yhdysvaltain hallinnon kanssa viisumeista, turvallisuudesta ja turnausjärjestelyistä. Ei ole normaalia, että isäntämaan presidentti ottaa yhteyttä Fifan puheenjohtajaan yksittäisen pelaajan kurinpitopäätöksestä ja päätös muuttuu tämän jälkeen.
Järjestelmän uskottavuus
Henri Vanhasen mielestä Suomen Palloliiton pitäisi nähdä kysymys suurempana kuin yhtenä huonona päätöksenä.
– Kun henkilökohtaiset poliittiset suhteet, Fifan päätöksenteko ja kentällä tapahtuva kilpailu alkavat sekoittua, kyse on koko järjestelmän uskottavuudesta.
– Kun Palloliitto perustelee tukeaan suomalaisen jalkapallon saamilla hyödyillä ja halulla välttää silmätikuksi joutumista, se samalla myöntää, että Fifassa raha, poliittinen asema ja puheenjohtajan tukeminen liittyvät toisiinsa. Sellainen perustelu ei vähennä eettisiä huolia vaan pikemminkin vahvistaa niitä.
Asiantuntijan mukaan kysymys kuuluu, voiko suomalainen urheilujärjestö tehdä arvovalintansa sen perusteella, että kriittinen maa saattaisi joutua huonompaan asemaan järjestön sisällä.
– Jos vastaus on kyllä, silloin Fifan valta toimii juuri niin kuin sen kriitikot väittävät. Taloudelliset riippuvuudet hillitsevät jäsenmaiden halua arvostella puheenjohtajaa.
– Minun pääviestini on se, ettei Palloliiton ongelma ole vain väärä henkilövalinta, vaan tapa, jolla valinta tehtiin.
Vanhasen mielestä Suomen olisi pitänyt jo ennen Infantinon tukemista ymmärtää, ettei Fifa ole tavallinen urheilujärjestö.
– Se on miljardien eurojen globaali vallankäyttäjä, jonka päätökset vaikuttavat valtioiden maineeseen, johtajien legitimiteettiin, kaupallisiin verkostoihin ja kansainvälisiin suhteisiin.
– Kun FIFA antaa kisat Venäjälle, Qatarille tai Saudi-Arabialle, kyse ei ole vain stadionien sijainnista. Samalla se antaa valtioille yhden maailman voimakkaimmista kansainvälisen näkyvyyden alustoista.
Kun Infantino rakentaa läheisiä suhteita Putiniin, Trumpiin tai Persianlahden monarkioiden johtajiin, kyse ei ole Vanhasen mukaan vain kohteliaisuusdiplomatiasta.
– Näillä suhteilla on vaikutusta FIFA:n asemaan, turnausten järjestämiseen ja siihen, miten poliittiset johtajat voivat käyttää jalkapalloa oman valtansa välineenä.
”Ei olla sinisilmäisiä”
Henri Vanhanen korostaa, että Suomen ei pidä olla sinisilmäinen, mutta ei myöskään kyyninen.
– Ei riitä, että sanomme Fifan olevan tällainen, ja siksi meidän kannattaa pysyä voittajan puolella.
Pienen maan etu on asiantuntijan mukaan yleensä sääntöihin perustuvissa, läpinäkyvissä ja ennakoitavissa kansainvälisissä instituutioissa.
Suomen ei hänen mielestään tarvitse olla Fifan moraalinen omatunto, mutta Suomen ei myöskään tarvitse antaa tukeaan johtajalle, jonka toimintatapa herättää jatkuvasti uusia kysymyksiä riippumattomuudesta, läpinäkyvyydestä ja hyvästä hallinnosta.
– Jos hyväksymme urheilussa henkilökohtaisten suhteiden, taloudellisen riippuvuuden ja poliittisen vaikuttamisen, heikennämme juuri niitä periaatteita, joista Suomen kaltaiset pienet maat ovat riippuvaisia.
– Jos vaadimme sääntöihin perustuvaa kansainvälistä järjestystä turvallisuuspolitiikassa, miksi hyväksyisimme urheilussa toisenlaiset pelisäännöt, Vanhanen kysyy.
Siksi Fifan johtamista pitäisi hänen mielestään arvioida Suomessakin ulko- ja turvallisuuspolitiikasta tutulla vakavuudella.
– Kysymys ei ole vain siitä, saako Suomi muutaman miljoonan enemmän jalkapallon kehittämiseen. Kysymys on siitä, millaista kansainvälistä järjestystä me olemme mukana rahoittamassa ja legitimoimassa.