Jouluaattona tuli kuluneeksi kymmenen kuukautta siitä, kun Venäjä aloitti suurhyökkäyksen Ukrainaan. Viron Ulkopoliittisen instituutin johtaja Kristi Raik luonnehtii Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin viime päivien vierailua Yhdysvaltoihin merkittäväksi.
– Tämä oli todella vahva signaali siitä, että Yhdysvaltain tuki Ukrainalle jatkuu ja vahvistuu entisestään. Jos tästä välillä on tullut ristiriitaista viestiä Yhdysvaltain poliittiselta kentältä, nyt saatiin vahvistusta sille, että se tuki on pitkäaikaista ja Ukraina voi luottaa Yhdysvaltojen apuun, Raik sanoo Verkkouutisille.
Miten arvioisit länsimaiden toimittamaa aseellista apua, tuetaanko Ukrainaa riittävästi?
Raik nostaa esiin Yhdysvaltojen ja Euroopan maiden väliset erot. Hänestä etenkin Saksassa ja Ranskassa tunnutaan yhä pelkäävän nykyistä vahvempien ja hyökkäyskäyttöön sopivien aseiden luovuttamista Ukrainalle. Maa tarvitsisi tällaista aseistusta pyrkiessään valtaamaan takaisin Venäjän miehittämiä alueita. Raik ei ymmärrä tähän liittyen esitettyjä huolia eskalaatiosta tai sodan laajenemisesta:
– Se on aika outo huoli minusta, kun Venäjä käyttää nyt kaiken voimansa, minkä se tällä hetkellä pystyy, Ukrainaa vastaan. Venäjällä on hyvin selkeä tavoite saada Ukraina alistettua.
– Jos Ukraina pystyisi vielä paremmin puolustautumaan ja vapauttamaan takaisin miehitettyjä alueita, niin eihän se eskaloisi tilannetta vaan toisi sodan lopputulosta lähemmäs. Jos Ukraina saisi enemmän apua, pystyttäisiin nopeammin saavuttamaan sellainen rauha, joka olisi Ukrainalle hyväksyttävissä.
Raik toteaa, että osaltaan aseavun puutteita selittävät ilmi tulleet heikkoudet monien Euroopan maiden puolustuskyvyssä. Paljon on kyse kuitenkin myös poliittisesta tahdosta.
Ukrainassa on sodittu nyt kymmenen kuukautta. Mikä olisi pahin virhe, jonka länsimaat voisivat tässä tilanteessa tehdä?
– Pahin virhe olisi se, jos nyt yritettäisiin saada aikaan tulitaukoa tai neuvotteluja. Sen aika ei ole vielä, ja Yhdysvalloiltakin on tullut tähän hyvin selkeä viesti.
Putin ei luovu pakkomielteestään
Raik toteaa, että enemmän tähän liittyen ristiriitaisia viestejä on tullut Euroopasta. Tai halukkuutta jonkinlaiseen ratkaisuun.
– Jos Venäjän kanssa sovittaisiin tulitauosta, mitä Venäjä tässä tilanteessa toivoisi, tai lähdettäisiin käymään jonkinlaisia neuvotteluja, sehän antaisi Venäjälle vain mahdollisuuden kerätä voimia ja jatkaa sodankäyntiä myöhemmin.
– (Vladimir) Putin ei missään nimessä luovu tavoitteestaan saada Ukraina kontrolliinsa. Tämä on hänelle pakkomielle ja siitä on tullut myös vallassa pysymisen ehto. Jos hän häviää selkeästi sodan, on vaikea nähdä, miten hän voisi ylipäätään pysyä vallassa. Hän pitkittää sotaa eikä luovu niistä tavoitteista, joita hänellä Ukrainan suhteen on.
Kristi Raik korostaa, että tulitauon ja neuvottelujen aika on silloin, kun Ukraina katsoo olevansa siihen valmis. Se on ”Ukrainan päätettävissä oleva asia”, kun he arvioivat saavuttaneensa tarpeeksi taistelukentillä, jotta neuvotteluihin on mielekästä ryhtyä.
Kristi Raik nostaa esiin myös, miten länsimaista on kuulunut osin erisuuntaisia viestejä, kuinka selkeästi Ukrainaa ollaan valmiita tukemaan, että maa saisi lopulta koko alueensa takaisin – mukaan lukien Krim. Tämänkin suhteen Yhdysvalloista on kuultu viime aikoina vahvempia viestejä.
– Itse korostaisin, ettei pitäisi lähteä missään nimessä sellaiseen ratkaisuun, joka ikään kuin legitimoisi joitain Venäjän aluevaltauksia. Vaikka edessä saattaa olla tilanne, jossa joitain osia Ukrainan alueesta pysyy vielä pitkään Venäjän kontrollissa.
Raikin mukaan Venäjän aluevaltausten legitimointi tarkoittaisi käytännössä sitä, että periaatteella, jonka mukaan voimaa käyttäen ei siirretä valtioiden rajoja, ei olisi enää mitään arvoa.
– Jos päädyttäisiin siihen, että Krimin kohdalla tehtäisiin jonkinlainen kompromissi, näkisin sen olevan laajemmin hyvin ongelmallinen ratkaisu koko Euroopan turvallisuudelle.
